Työtä tehdessäni olen hoitajakollegani Kivimäen tavoin oppinut, kuinka arvokas elämä on. Itsekin pyrin elämään tässä ja nyt, en sitku- tai mutku-elämää. Se tarkoittaa, että hoidan tehtävä- ja tavoitelistat pois päiväjärjestyksestä niin pian kuin mahdollista.
En jää odottelemaan eläkepäiviä toteuttaakseni unelmiani. Hoidan terveyttäni heti, kun siihen tulee kupruja, jotta en olisi liikkeellä liian myöhään. Arvostan mielenterveyttäni pienillä arjen teoilla. Pidän kaikin tavoin huolta mieleni joustavuudesta ja palautumiskyvystä.
Hoitotyössä olen nähnyt riittämiin ihmisten katuvan valintojaan. Olen kuullut katkerat syytökset asiosta, joita ei voida enää muuttaa. Yhdessä olemme päätelleet, että vain itseään ja tapaansa suhtautua asioihin voi lopulta muovata uuteen uskoon.
Potilastyötä tehtyäni olen vannonut, etten työn ulkopuolella lykkää haaveideni toteuttamista. En halua tulevaisuudessa voivotella suunnitelmieni toteutumattomuutta. Päätösteni sitkuttelu tai mutkuttelu on ollut jo kauan taakseni jäänyttä elämää.
Elämäntyylini on tarkoittanut monesta tutusta ja turvallisesta asiasta luopumista. Se on vaatinut rohkeutta, itsensä kuuntelemista ja uuden opettelua. Siihen uskomista, että arki kantaa, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Nämä kaikki asiat olen oppinut hoitotyössä erityisesti potilailtani.
Rohkaisen myös sinua istumaan alas ja pohtimaan hetken elämääsi. Mieti aluksi pientä päätöstä, jota olet syystä tai toisesta jo pitkään lykännyt. Mitä tapahtuisi, jos seuraavat ajatuksen alut poistuisivat mielestäsi: sitten kun, mutta kun ja mitäköhän muut siitä ajattelisivat?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
