Saattohoidossa pieni teko voi olla suuri – lue kokeneiden lähihoitajien aisteihin liittyvät vinkit

Kuulo

Kuulo säilyy yleensä aisteista pisimpään. Elämän loppuvaiheessa ihminen usein herkistyy koville äänille.

Puhu pehmeällä äänellä, käytä nimeä. Vältä ylimääräistä melua.

Henna Vänskä: ”Tutun ihmisen ääni rauhoittaa. Kannustamme myös omaisia puhumaan kuolevalle. Yllättävän moni kysyy, mistä keksin puhuttavaa. Vastaan, että esimerkiksi päivän tapahtumista, säästä, yhteisistä muistoista. Pitää muistaa, että kuolevan kohtaaminen on meille hoitajille työn puolesta tuttua, mutta omaiselle yleensä ei. Jokainen tilanne on silti erityinen, hoitaja ei saa rutinoitua. Myös laulaminen tai lempimusiikki voi rauhoittaa.”

Piia Sihvola: ”Koko saattohoitoa tekevä tiimi voisi miettiä, millainen äänimaailma meillä on – onko se liian hälyinen?”

Näkö 

Näöntarkkuus heikkenee, valon ja varjon erottaminen vaikeutuu. Silmät kuivuvat.

Pidä valaistus pehmeänä ja tasaisena. Aseta tutut esineet näkyville. Kosteuta silmiä tarvittaessa. Turvallisuuden tunteen säilyttäminen on tärkeää.

Piia: ”Kun näkö on heikentynyt, kerro, mitä olet tekemässä. Kun vaihdat vanhuksen asentoa yhdessä toisen hoitajan kanssa, kannattaa sopia, kumpi kertoo, mitä tapahtuu. Jos kaksi on äänessä, puhe voi mennä sekamössöksi.”

Tunto

Iho voi ohentua ja herkistyä. Kosketus voi olla joko lohdullinen tai kivulias.

Kosketa lempeästi. Pidä kädestä, silitä hiuksia. Huolehdi ihon kosteutuksesta ja paineen ehkäisystä.

Henna: ”On suuri merkitys, kosketko ihmistä lempeästi koko kämmenellä vai vain sormenpäillä, mikä voi sattua. Kipu on yleensäkin asia, mitä ehkä enemmistö lähestyvässä kuolemassa etukäteen pelkää. Kun pysähtyy hetkeen ja asettuu toisen asemaan, se auttaa välttämään epämukavuutta ja hämmennystä.”

Piia: ”Vaikka ihminen ei muistaisi nimeäni, uskon, että hänellä on silti muistijälki siitä, miten olen häntä hoitanut, jos olen hoitanut häntä paljon – se tietty tuttuus: miten kohtaan, puhun ja kosketan.”

Haju

Hajuaisti voi heikentyä tai muuttua. Voimakkaat hajut voivat aiheuttaa pahoinvointia. Hyödynnä mietoja ja tuttuja tuoksuja.

Henna: ”Saattohoidossa pieni teko voi olla suuri. Lohtua ja lempeyttä voi tuoda tuoksuilla. Pitikö vanhus leipomisesta, liittyykö siihen tuttuja tuoksuja, joita voisi hyödyntää? Voisiko puolison paita ja sen tuoksu lohduttaa? Hoitajan ei pidä käyttää kovin vahvoja hajusteita. Asukkaan huomioiminen tuo tukea ja turvaa myös omaiselle. Se voi tuoda vaikeaan hetkeen hyvää mieltä.”

Maku

Makuherkkyys muuttuu. Kuiva suu heikentää makuaistia.

Tarjoa pieniä makupaloja tai jäämurskaa. Huolehdi suun kosteutuksesta.

Piia: ”Elimistö sammuu hiljalleen. Kuoleva ei enää tunne nälkää ja janoa. Se on usein ensimmäinen asia, jota omaisille selitämme. Pieni makupala jotain, josta pitää, voi olla tärkeä asia.”

Henkinen ”kuudes aisti”

Henkiset asiat korostuvat, kun fyysiset aistit heikkenevät.

Luo rauhallinen ilmapiiri. Kutsu tarvit­taessa paikalle sairaalapastori tai muu uskontokunnan edustaja.

Piia: ”Kun tuntee palvelutalossa eläneen asukkaan historian, tietää, oliko hän uskonnollinen. Kerran juttelimme erään asukkaan pojan kanssa, millaisia tapoja muslimilla liittyy kuolemaan. Kuolemasta puhuminen on osalle hoitajista yhä tabu, ja sitä pitää opetella. Moni asukas saattaa toisaalta sanoa, että olen elänyt pitkän elämän ja haluaisin jo päästä pois.”

Henna: ”Esihenkilön pitää huomioida saattohoitotilanne henkilöstömitoituksessa. On muistettava, että kuolema on ihmiselämässä ainutkertainen hetki – pyykit ja tiskit eivät kuole, ne voivat odottaa. Tuo mukanasi huoneeseen rauha. Mieti, tuletko tilaan kiireellä vai pysähdytkö hetkeen. Huolehdi myös omaisen jaksamisesta. Onko hän jaloitellut ja saanut syödäkseen?”

Neuvot perustuvat Henna Vänskän (kuvassa vasemmalla) ja Piia Sihvolan vanhustyön erikoisammattitutkinnossa tekemään kehitystyöhön. He opiskelivat Stadin ammattiopistossa elämän loppuvaiheen hoitotyötä ja suorittivat saattohoitajan opinnot. Töissä he ovat Myllypuron seniorikeskuksessa Helsingissä.