Ikääntyneiden muistisairaiden laadukas hoito on meidän kaikkien asia

Muistisairaiden hoitaminen geropsykiatrisissa yksiköissä vaatii osaamista. Heidän laadukas hoitotyönsä ei ole vain eettinen velvollisuus, vaan myös investointi yhteiskunnan sosiaaliseen hyvinvointiin ja pitkän aikavälin taloudelliseen kestävyyteen.

Kuva: iStock

Kuvittele maailma, jossa moni yhteinen hetki päivässä alkaa muistellen ja mieltä tukien. Siinä maailmassa työvuoroni ensimmäinen tervehdys on samalla lupaus siitä, että olen tänäänkin tässä, sinua varten. Ymmärtää potilaani sitten kuka olen, mitä teemme tai missä me olemme.

Keikkaisairaanhoitajan työ muistisairaiden parissa geropsykiatrian yksiköissä on raskasta ja samalla antoisaa. Työ ei ole yksitoikkoista, vaikka kertaamme yhdessä yhä uudelleen monia arkisia asioita.

Keikkasairaanhoitajana kerään pieniä hetkiä potilaani mielen ikkunoista. Tallennan hoidon tueksi muistoja lapsuudesta, nuoruuden rakkaudesta ja kuluvista hetkistä. Ne eivät ole tärkeitä vain potilaille, vaan myös hoitajille ja läheisille, jotka jakavat elämän palaset.

Hoitajan työ on liian usein kiireistä. Jokainen potilaani ansaitsisi tulla kohdatuksi ihmisläheisesti ja arvokkaasti. He ovat erityisen haavoittuva ihmisryhmä, jota meidän tulisi osata viisailla yhteisillä päätöksillä suojella.

Olen heistä yhä useammin huolissani. Niistä, jotka harhailevat yöpaita päällä kaupungilla. Heistä, joiden hella unohtuu kotona päälle. Läheisistä, joiden huoli-ilmoituksiin vastataan, ettei ympärivuorokautisia hoitopaikkoja riitä, koska me säästämme jälleen vanhuspalveluista.

Hoitotyössä oppii paljon paitsi toisista ihmisistä, myös itsestä ja yhteiskunnan arvoista. Potilaideni laadukas hoitaminen ei ole vain inhimillinen velvollisuutemme, vaan myös sijoitus yhteiskunnan moraaliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, joka heijastaa maan todellista sivistystasoa ja yhteisvastuuta.

Investoimalla muistin ja mielen kuormittumisen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon voidaan vähentää pitkän aikavälin kustannuksia, jotka syntyvät laiminlyönneistä, kuten akuuttihoidon tarpeen lisääntymisestä, ensihoitorallista päivystykseen ja omaishoitajien uupumisesta. Hyvä hoito on paitsi eettisesti oikein myös taloudellisesti perusteltua.

Työ muistisairaiden parissa opettaa näkemään elämän pienet ilot ja arvostamaan pieniä saavutuksia, jotka jäisivät omassa arjessa helposti huomaamatta. Toivoisin näiden kokemusten muistuttavan päättäjiä siitä, miten ikääntyvän ihmisen hyvinvointi ja inhimillinen kohtelu eivät ole yhteiskunnassa toissijaisia asioita. Ne muodostavat sen perustan.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.