Kuva: Canva

Keikkasairaanhoitajan kommellukset kolmivuorotyössä

Olen tehnyt kolmivuorotyötä suurimman osan työurastani. Olen tykännyt vaihtelevista työajoista, vaikka esimerkiksi yövuoroissa on omat riskinsä. Yksi työn hauskoista ja hämmentävistä puolista ovat keikkasairaanhoitajan kommellukset kolmivuorotyössä.

Kolmivuorotyötä tehdessä viikonpäivillä tai pyhillä ei ole juurikaan merkitystä. Kalenterissani vaihtelevat vain merkinnät: työ, vapaa tai loma. Kuinka monta kertaa olenkaan ärtyneenä riuhtonut kaupan ovenripaa. Sitten olen ymmärtänyt, että kauppa on sunnuntaisin suljettu, vaikka minulla on ihan arkinen fiilis.

Sairaanhoitajana työhöni kuuluu muun muassa potilaiden toimintakyvyn, ajattelun ja muistin testaaminen. Olemme monta kertaa työkavereiden kanssa miettineet hilpeinä yhtä asiaa: Kuka meistä osaisi vastata ajantajua mittaaviin kysymyksiin itse? Osaatko sanoa mikä päivä on, entä mikä päivämäärä tänään on? Ainakin tältä kolmivuorotyötä tekevältä keikkasairaanhoitajalta jäisivät pisteet kysymyksistä saamatta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Olen myös useamman kerran ihmetellyt iltavuorossa, mihin osaston lääkäri on harmittavalla tavalla yhtäkkiä kadonnut. Lääkäriä hänen työhuoneestaan huhuillessa katse osuu usein seinäkelloon. Hänen työpäivänsä on tietenkin päättynyt, vaikka keikkasairaanhoitajana iltavuoroni on vasta alussa. Siinä tyhjän huoneen ovella olen hiljaa itsekseni huokaissut, että hoitaja on varmaan vähän väsynyt

On vaikea sanoa, kumpi seuraavista vaihtoehdoista on ärsyttävämpää: Mennä vahingossa aamuvuoroon kuullakseen työvuoron alkavan vasta kuuden tunnin kuluttua. Paniikki, joka iskee unisiin aivoihin, kun vastaa puhelimeen ja sieltä kuuluu, että sinulla on työvuorolistan mukaan tänään aamuvuoro.

Monen monituista kertaa kiireinen hoitajan iltavuoro kostautuu, kun yrittää nukahtaa. Unohdetut hoitotyöt tunkevat juuri silloin mieleen. Joskus on pakko soittaa nolona yöhoitajalle, jospa hän ehtisi tekemään minulta kesken jääneen asian loppuun. Muuten uni ei tule koko yönä.

Kuinka monta kertaa olenkaan huristellut linja-autossa iltavuorosta kotiin. Suuresti ihmetellyt, miksi yleensä jöröt kanssamatkustajat ovat hilpeitä ja humalassa. Yhtäkkiä muistanut, että minuakin pyydettiin lähtemään sinä lauantaina ulos. Pohtinut, lähtisikö kukaan tavistyöaikoja tekevistä kavereista istumaan iltaa aamuyön tunneille asti vaikkapa tiistai-iltana, kun minulla on vapaajakso töistä.

Sanokaa nyt hyvät kanssakolmivuorotyöläiset, etten ole ainoa hoitaja maailmassa, jolle sattuu vastaavia kommelluksia. Se lohduttaisi.

Lue myös: 10 yövuoroa tekevän unen vihollista

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Heidi Wakkinen kuva

Teen itse töitä ihmisten kanssa joilla on enemmän ja vähemmän desorientaatiota erilaisista syistä. Tragikoomisia tilanteita on tullut kun multa tullaan kysymään että mikähän päivä tänään on... ja vastaan hermostuneesti hekotellen ’en tiedä mutta otetaan selvää...’ 😅

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hah hah! Uskon, että hauskoja hetkiä on noissa tilanteissa koettu. :)

Käyttäjän Iria  kuva

Tuttua juttua. Se harmittaa eniten, kun arkivapaat eikä kukaan muu halua tietty illanistujaisia keskellä viikkoa. Ja kun vklp vapaa koittaa, on ihanaa olla vaan perheen kanssa siksi että voi.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kuulostaa tutulta. Kolmivuorotyössä elää välillä kuin omassa kuplassa vuorotyökollegoiden kanssa.

Käyttäjän Essi Paulamäki kuva

Heh, todellakin on tuttua. Ja sittenkin, kun on ujuttautunut vähitellen tekemään virka-aikaisempia hommia, saa huomata, että ei, ajantajua ei ole, onko sitä koskaan ollutkaan, kun se on kokonaan kadonnut. Ihan joka päivä joka potilaan kohdalla joutuu katsomaan, että kirjaa merkinnän oikealle päivälle ja kuukaudelle.

Ja kaverit moitiskelevat, kun laittelen viestiä keskellä yötä tai sianpieremän aikaan aamulla, kun jo (tai vielä) kuuluisi nukkua. Olen alkanut miettiä että olen ehkä piilo-adhd jonka oireilua tämä työvuoromalli on tukenut ja se on näyttäytynyt jopa hyväksyttävänä. Kaikenlainen rajattomuus on tässä työssä esillä, sopimattomista ja sopivista tavoista ja tottumuksista saa tinkiä. Nyt sitä teinit sitten vetävät rajoja, että ei mutsi tolleen saa sanoa tai ajatella, miettisit vähän miltä muista tuntuu. Ravistettava ennen käyttöä (Apulanta) sai minut tätä pohtimaan.

Lääkäreillä muuten on ihan luokattomat työajat, erikoistumisvaiheessa painavat pitkää putkea ja työtä vuorotta. Ihme etteivät sekoa tai ettei hoitovirheitä ole enempää, kun tillin tallin keikkuvat vuorokausitolkulla putkeen töissä. Hoitajilla on sentään (edes) ne ykkösvapaat.

Mainos
Mainos