Johdon edustaja ei kysynyt, jaksaako hoitohenkilökunta kakun siivun voimin vetää läpi taas seuraavan supersuoritekuukauden. Siitä vaiettiin kohteliaasti, koska näyttiväthän tehokkuusmittarit kaiken olevan kunnossa. Kaksi maailmaa kohtasivat tilaisuudessa. Loputon säästöjen tavoittelu ja potilaan hyvä hoito.
Ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta ollaan kaukana, jos laadukkaan hoitotyön mitta on vartin aika potilaalle. Esimerkiksi kotihoidossa yllättävä vanhuksen voinnin romahtaminen romuttaa hoitajan minuuttiaikataulut ja tehokkuusvaatimukset. Inhimillisesti ja eettisesti katsottuna vanhuksen luokse jääminen suunniteltua pidemmäksi ajaksi on oikein. Mutta päivän suoritteiden kannalta inhimillinen joustaminen on katastrofi.
Suoritteiden maailmassa ei ole aina kyse siitä, miten hyvin hoidettavaa on kyetty auttamaan. Hoitajan työssä ja autettavan elämässä siitä on kyse aina. Mutta työnantajilla ja päättäjillä on yhä useammin yhteinen sota-ajan mantra. Mitä pienemmällä hoitajamäärällä saadaan aikaan iso hoitosuoritteiden määrä, sen paremmin hoitotyössä on onnistuttu. Silloin unohtuu, että terveysalan suurimpaan ammattiryhmään eli hoitajiin panostaminen on työantajalle elintärkeä sijoitus. Ei pelkkä kuluerä.
Toivoisin jokaisen hoitamani ihmisen vuoksi työrauhaa. Enemmän niitä hoitotyön hetkiä, jolloin kaikki on kohdallaan hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. Sitä, että ehtisin olla läsnä ja hoitaa autettavan ja hänen läheisensä kanssa asiat kerralla kuntoon. Luottamuksen syntymistä puolin ja toisin. Voisiko hoitosuoritevimmasta eroon pääseminen tuottaa jopa enemmän ja laadukkaampaa hoitoa, mitä kelloon vilkuilemalla voidaan toteuttaa?
Pahoin pelkään, että tarjoamalla kakkukahvit huikeista suoriteluvuista, tuotetaan kertakäyttöisiä hoitajia ja luukulta toiselle vaeltavia sairaita ihmisiä. Mutta ehkä se on hoitosuoritetehtaan pelin henki. Jonkun valinta kai sekin on, että nuppilukuja laskevan hoitotehtaan jäljet korjaavat lopulta Kela ja lääkärit sairauslomatodistusnippuineen.
Lue myös: Hoitajan käsistä näkee elämän.
