Läheiset unohtuvat edelleen liian helposti

Kuvateksti
Kuva: Pixabay

Nyt osui ja upposi. Luin Tehy-lehdestä Virve Järvisen artikkelin, miten potilaan puoliso voi unohtua hoitotyössä. Se on aihe, jota olen usein miettinyt. Nähnyt, miten puolisot tulevat tapaamaan sydän pamppaillen potilasta. Kysyvät hiljaa kanslian ovenraosta, mitä seuraavaksi tapahtuu ja onko toivoa. Onko sinulla hetki aikaa minulle?

Pahimmalta hoitajana tuntuu vastata, ettei juuri nyt ehdi keskustella läheisen kanssa. Kun aikaa vihdoin olisi, näkee puolisosta enää selän hänen poistuessaan ovesta. Monta kertaa on tehnyt mieli huutaa perään, että odota vielä hetki. Usein olen käynyt tärkeän keskustelun läheisen kanssa vasta osaston tuulikaapissa.

Yksi kysymys on saanut monet läheisistä puhkeamaan kyyneliin. Miten sinä voit? Miten valtava merkitys kolmella pienellä sanalla voikaan olla läheisen elämässä hänen tullessa yhtäkkiä näkyväksi. Usein sitä seuraavat sanat: olet ensimmäinen hoitajista, joka kysyy miten minä jaksan. Rehellisesti sanottuna, olen niissä hetkissä hävennyt kollegoideni ja koko sairaalajärjestelmän puolesta.

Luvalla olen joskus halannutkin potilaan puolisoa, jos se on sopinut tilanteeseen. Lohdutuksen sanat kun loppuvat tiukoissa tilanteissa joskus kokeneeltakin hoitajalta. Itkukin on tullut. Niin syvältä läheisen inhimillinen hätä koskettaa. Ja jollei läheisen tarina enää hoitajaa mitenkään hetkauta, on aika vaihtaa alaa.

Toisaalta ymmärrän, että mitä nopeammaksi potilaiden läpimenoaikoja sairaalassa viedään, sitä vähemmän on aikaa mihinkään muuhun kuin potilaiden välittömään hoitamiseen liittyvästä tehtävälistasta suoriutumiseen. Mitä enemmän hoitajat tekevät sihteerin töitä, luuttuavat lattioita, kokkaavat ja pesevät pyykkiä haamuhoitajien kanssa, sitä vähemmän aikaa jää potilaalle. Saatikka hänen läheisilleen.

Tästä syystä toivon hartaasti hoitajana, että potilaat ja heidän läheisensä pitäisivät ääntä hoitajiensa puolesta. Vaatisivat päättäjiltä aikaa, prosesseja ja tiloja kohtaamiselle. Sitä, että hoitaja voi ottaa läheisen mukaan hoidon eri vaiheisiin. Antaisi läheiselle esimerkiksi esitteen, jossa kerrotaan miten läheinen voi olla ammattilaisten ja potilaan tukena osastohoitojakson ajan ja sen jälkeen. Hoitajia, jotka kertoisivat vaikkapa mistä kivuliasta potilasta voi hellästi koskea, jotta parisuhde kestäisi vakavan sairauden.

Haluaisin, että jokainen läheinen saisi potilaan luvalla räätälöidyn ja selkeän tietopaketin hoidosta ja siihen liittyvistä hoidettavista asioista. Hän siis tietäisi missä mennään. Googlettavat läheiset taas tarvitsisivat juuri niitä oikeita, turvallisia ja järkeviä verkkolinkkejä, joita voi kotona jaksamisensa mukaan selailla. Lisäksi tiedon, että osastolle voi milloin tahansa soittaa, kun mieltä askarruttavat erilaiset asiat.

Läheisille tulisi automaattisesti osana potilaan hoitoa tarjota omaa apua, vertaistukimahdollisuuksia ja toivottaa tervetulleeksi koska tahansa sairaalaan. Hoitajien viestin tulisi olla, ettei läheinen ole tiellä tai vaivaksi, kunhan olemme vain asiallisesti samassa veneessä potilaan hoidon suhteen. Silloin hoitaja saisi tiedon läheiselle vasta kotona mieleen putkahtavasta jutusta, jonka hän sairaalassa vieraillessaan unohti kysyä tai kertoa. Usein läheiseltä saatu tieto kun on ollut hoitotyössä ratkaisevan tärkeä.

Tehy-lehden jutussa kerrottiin vielä mainiolla tavalla yksi tärkeä asia. Vakava sairaus on potilaan lisäksi kriisi myös puolisolle. He voivat käydä sen läpi eri vaiheissa. Siksi läheinen saa olla vihainen, väsynyt ja iloinen vaikka saman päivän aikana.

Ja Kyllä. On epäreilua, että kaikki kotiasiat kaatuvat puolison niskaan. Mutta ei. Kaikkia omia tunteitaan ei tarvitse työntää syrjään siksi, että omat tunteet ja ajatukset tuntuvat sairastuneeseen nähden vähäpätöisiltä. Sen viestin välittämisessä juuri koulututettu hoitaja on ratkaisevan tärkeä ammattilainen ja ihminen.

Lue myös: Empatia on hoitajan työssä tärkeä mittari

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.