Kuva: Unsplash

Miltä tuntuu, kun sijaisia ei saada?

Sijaistavia hoitajia on koetettu soittaa tuntikaupalla läpi ja yritetty tilata hoitajia rekrytointifirmoista. On kysytty vakituisilta hoitajilta, jos he voisivat tehdä ylitöitä. Tuloksena on, että kaikilla ammattitaitoisilla hoitajilla on ollut työvuoro, muuta menoa tai he eivät jaksa enää joustaa ja tehdä ylitöitä.

Millaiselta tuntuu tulla työvuoroon, jossa hoitajia on suunniteltua vähemmän? Raportilla tunteet vaihtelevat pelosta itsensä tsemppaamiseen. Hoidettavat eivät ole kadonneet mihinkään, joten on tsempattava, priorisoitava ja oltava nopeampi. Mutta miten? Hoitohenkilökunnan määrä on normaalinakin päivänä laskettu minimiin tai sen alle.

Jokaisen potilaan terveys ja henki on yhtä kallis. Hoitajalla on eettinen velvoite hoitaa jokaista potilasta yhtä hyvin ja edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Tällaisessa vuorossa voit heittää eettisen velvoitteesi romukoppaan. Koetat vain selviytyä työvuorosta niin, että ainakin tärkeimmät asiat tulevat hoidettua. Sormet ristissä toivot, ettei kenenkään potilaan tai hoitajan terveydentila romahda työvuoron aikana tai sen jälkeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työvuoro kuluu ikään kuin sumussa. Ylikuormitus hidastaa oppimistasi, aiheuttaa muistikatkoksia, eikä keskittymiskykysi riitä jatkuvien työsi keskeytysten vuoksi mihinkään. Tiedostat jatkuvasti, etteivät kätesi, silmäsi ja aivosi riitä tarjolla olevaan työmäärään nähden. Tuntuu, että hoitotyötä on loputtomasti, kello tikittää armottomasti takaraivossasi ja voit unohtaa sinulle kuuluvat ruoka- ja kahvitauot. Joillekin potilaistasi voi muuten käydä huonosti.

Lopputulos voi olla, että potilaat ja omaiset ovat vihaisia, koska et ole tehnyt riittävästi heidän vuokseen. Syyllisyyden tunne on murskaava, ja itku on väsyneenä herkässä. Ei heitä paljon lohduta, että pahoittelet hoidon riittämätöntä tasoa tai korjaat kiireessä tapahtuneita virheitä. Heitä ei kiinnosta sopertamasi mutkut ja sitkut. Yhtä pahalta tuntuu, jolleivat he uskalla kysyä sinulta tarvitsemiaan asioita, koska näytät niin kiireiseltä.

Tällaisina päivinä tulet hoitajana vihaiseksi. Olet vihainen työnantajalle ja sijaisvälitykselle, jotka kertovat tehneensä parhaansa. Olet vihainen päättäjille, jotka sanovat tekevänsä parhaansa. Olet vihainen itsellesi, vaikka olet tehnyt parhaasi. Olet vihainen potilaidesi puolesta, koska joudut lupaamaan heille vain riittämättömän parhaasi.

Tiedät toki, että tuntemasi viha on turhaa, muttet mahda tunteillesi mitään. Et myöskään tiedä mihin tai kenelle vihantunteet voi purkaa. Eihän syntynyt tilanne oikeastaan ole kenenkään vika, mutta tämä ei ole ensimmäinen tai viimeinen kerta kun näin käy.

Työvuoron jälkeen olet turhautunut, väsynyt ja pettynyt. Samalla olet ylpeä siitä, että olet selvinnyt työvuorosta kollegoidesi kanssa ja tehnyt parhaasi mahdottoman tilanteen edessä. Tiedät, että kaikki ovat tekemästäsi työmäärästä huolimatta menettäneet tänään jotain heille kuuluvaa. Koet riittämättömyyden tunnetta. Jossittelet aikasi. Työpäivän jälkeen kotona alat tahtomattasi jännittää seuraavaa työvuoroa.

Mietit, onkohan seuraavassa työvuorossa normaali minimimäärä hoitajia. Se, mikä tänään jäi tekemättä tai siirrettiin hoitajapulan vuoksi myöhemmäksi, on edessäsi huomenna. Siksi kuormitus huomisessa työvuorossa ei tule olemaan – hoitajamäärästä huolimatta – normaali. Käyt työvuoron jälkeen kotona ylikierroksilla. Mietit valvoessasi pitkään yöhön, onko tänään kokemastasi tullut hoitotyön uusi normaali.

Lue myös: Allekirjoitan Tehyn avainsanat päättäjille.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Anonyymi kuva

Sijaisten hankkijana olisin odottanut tähän myös näkökulmaa siihen, miltä tuntuu soittaa ne 30 puhelua ja/tai lähetää ne 30 viestiä ja saat palkaksi vain eioota. Tai jos saat hankittua kovalla työllä ja vaivalla sen sijaisen, saat jälkeenpäin henkilöstöltä valituksia siitä, ettei hän ole osannut tehdä kaikkia töitä niin kuin vakihenkilökunta sen tekisi...
Käyttäjän Debi kuva

Minä on se sijainen jota on soitettu...luulin että olisin aina sairaalassa...pari kerta on tarjottu vakituista...mutta kun uutena tulee, koko ajan saa kuulla mitä kaikkea ei ole ajoissa ehtinyt tai että aina vain uusia ja vanhat lähtee...niin vanhat jää eläkkeelle...se on elämän polku....tai kun on yksi potilas valvontahuoneessa ja yrität saada kokeneemman sh:n tulla katsomaan...eikä kukaan tulee.....minä päätin lähteä...itse olen pettynyt että ilmapiiri on nikn huono etten vaan jaksa sitä.....hoitajia olisi kyllä enemmän mutta "vanhat" hoitajat tulee ystävällisemmin ja auttavaisemmin kohdata ja auttaa uusia jos tähän haluta miutoksia....
Käyttäjän Merita kuva

Jep, samat kokemukset. On todella tympeää mennä harjoittaan kutsumusammattiaan kun saat koko ajan kuulla selän takana puhuttavan puutteita itsestäsi. Yleisestikkin ottaen sijaiset otetaan huonosti vastaan ja perehdytys yleensä puutteellista. Toki ymmärrän kiiren ja ajanpuutteen, mutta sitten luulisi myös ymmärtävän pitävän suunsa kiinni jos jotkut jutut jäävät tekemättä.
Käyttäjän Anonyymi kuva

Juu niinpä. Ja se että teet sen vielä kotoota käsin.
Käyttäjän Louise Fagerlund  kuva

Niinpä. Itse olen sijaistanut esimiesrtä ja kaikille mahdollisille ja mahdottomille soitellut. Samalla yrittänyt tsempata henkilökuntaa. Esimiehellä on yhtälailla riittämättömuuden tunne, koska tietää että hoitajat joutuu nipistämään hoitotyön laadusta. Uskon että vähemmän valittamista ja hyvä sijaisten kohtelu ei ainakaan pahenna tilannetta.
Käyttäjän Pekka Mustinen kuva

Mitkä puolueet ovat olleet hallitusvastuussa viimeiset 15 vuotta. Kokoomus ja Kepu. Tämä on syytä muistaa vaaliuurnilla.
Käyttäjän lolli kuva

Mitenkä se politiikka vaikutaa tuohon saako sijaista vai ei.
Käyttäjän Aila Keinänen kuva

Politiikka vaikuttaa budjetointiin ja siten resurssien riittävyyteen. Säästetään hyvästä hoidosta, siihen ei anneta mahdollisuutta. Huonot palkat ei kannusta hakeutumaan alalle koska kutsumus ei ketään elätä.
Käyttäjän fantti kuva

Ja SDP, Vihreät, Persut, Vassarit ja Krsitilliset, älä yritä syyllistää vain kahta.
Käyttäjän Jaana Jokunen kuva

Joskus työilmapiiri on työpaikalla niin myrkyllinen, ettei sijaisia saada. Silloin ei voi syyttää rekrytoijaa. Muutama henkilö pilaa koko porukan maineen. Sijaisten vessataukoja kellotetaan, viimekertaisen sijaisen tekemät virheet syydetään vuorossa olevan syyksi, sijaista ei katsota edes silmiin, koska hän on sijainen.. Puretaan vakkareiden omaa henkilökohtaista pahaa oloa pakkoterapeutteina toimivien sijaisten niskaan, ei suostuta työpariksi koska sijainen..Sijaisia kiusataan, ei neuvota tai jätetään kertomatta jotain tärkeitä tietoja. Hymyillään vaan että joo mene hoitamaan tuota asiakasta tuolla, ei me kerrota vaikka hän onkin arvaamattomasti väkivaltainen.. Tätä on nähty. Sitten ihmetellään, miksei sijaisrekrytointifirma ei löydä sijaisia..
Käyttäjän Ei vanha, mutta väsynyt kuva

25 vuotta sairaanhoitajana. Viimeisimmässä tehtävässä 6 vuotta jaksoin vain mielettömän ihanien työkavereiden turvin. Mutta sitten en enää kestänyt enää olla siivoaja-labra-laskuttaja-vakuutusasiamies-tietokonekorjaaja-lääkevastaava-puhelinkeskus, ym. niin ja sairaanhoitajana kahdessa työpisteessä samanaikaisesti. Kumma kyllä, että älykkäät lääkärit eivät ymmärrä, kun rokotetaan 4 henkistä perhettä, etten samaan aikaan voi seisoa lääkäri adjutanttina haavan puhdistamisessa.. Suurin pelko, että kiireessä tekee virheen. Aloin nähdä virheistä painajaisia, ja päätin, että elämä ei voi olla jatkuvaa kiirettä ja pelkoa.
Käyttäjän Anonyymi kuva

Sama ongelma on koko hoitoalalla :( valitettavasti. Päiväkodissa on kans kiva istua yksin, kenties opiskelija seuranasi 12 lapsen kanssa. Vanhemmille kun ei voi kertoa esim. että ryhmässä on erityistätukea tarvitsevia lapsia, koska emme ole erityisryhmä, lapsilla kenties ei ole vielä diagnoosia jne jne. Siinä sitten voikin yrittää selitellä miksi sitä, tätä ja tuota emme kerenneet tekemään. Eikä kaikki vanhemmat edes ymmärrä, että opiskelija, laitosapulainen, avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, että siinäpä ei voi lykätä puolta ryhmää heille.
Käyttäjän Anonyymi kuva

Minä tunnen monta sijaista jotka ovat kypsyneet mielivaltaiseen hyppyyttämiseen ja lähteneet muualle. Olisivat aikanaan tulleet, mutta on kohdeltu kuin heittopussia. Niin makaa kuin petaa. On suurimmaksi osaksi työnantajan/rekryn vika jos eivät saa haalittua asianmukaista henkilöstöä paikalle.
Käyttäjän Pilvi kuva

Meidän työpaikassa puutosvuorot jokapäiväistä! Viime kesä pahin esim. viikossa oli 32 työvuoron puutos tarkoitti laskennallisesti että talo olisi ollut 2 1/2 vuorokautta ilman hoitajia!
Käyttäjän Xhoitsu kuva

Tätähän se on. Vähän on kyllä vikaa vakkareissakin. "Paremmin me tää tehdään omalla vajaalla porukalla,kuin sijaisen kanssa." Tämmöstä kuulee useassakin paikassa. Eipä siinä,tehkää sitten älkääkä valittako. Itse jätin koko alan. Mitään ei itse tehdä että työolot paranisi, valitetaan vaan ja johdon edessä sitten vaan hymyillään ja kerrotaan,kuinka me kyllä pärjätään. Ja tämän jälkeen taas kahvihuoneessa esimies,linjajohtaja ja ties kuka haukutaan. Ei tule ikävä tota hommaa tai porukkaa
Käyttäjän Kollega Kolmonen kuva

Meidän organisaatiossa on varahenkilöstö. No jos sieltä ei saada niin vajaalla tehdään tai vuoroja vaihdetaan. Pitempään pätkään voidaan oikein rekrytoida. Itsekin olin kerran rekrytoitavana jopa kahden viikon pestiin.. Osastonhoitajalla oli ihan valinnanvaraa tarjokkaista niin halusi haastatella jokaisen - lopulta minä en jaksanut enää odotella tätä suurta valintaa ja vetäydyin. Tuntui jotenkin hassulta että kahden viikon pestiin haluttiin käyttää niin paljon esimiehenkin resursseja, kun tarjolla oli kuitenkin päteviä ehdokkaita henkilöstöosaston kautta eikä edes suoraan markkinoilta..
Mainos
Mainos