Olipa kyse yksityiselämän haasteesta tai työssä koetusta vastoinkäymisestä, huonot uutiset ovat joskus osa jokaisen hoitajan elämää. Hoitajakollegoiden ei ole silloin aina helppoa tasapainoilla tuen antamisen ja yksityisyyden kunnioittamisen välillä. Mietin kieltämättä aika paljon tätä rajanvetoa toimiessani sairaanhoitajana.
Oman sairauden kohtaaminen, läheisen menettäminen tai kasautuvat talousvaikeudet voivat heijastua hoitajan työhyvinvointiin. Hoitajien väliset siteet ovat usein vahvoja, ja kollegat voivat tarjota tiukassa paikassa arvokasta tukea ja ymmärrystä. Tällä on erityisen vahva painoarvo työympäristössä, jossa kohdataan yksinomaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.
Itselläni on näihin tilanteisiin muutama nyrkkisääntö. Koen tärkeänä tarjota apua ja olla työajalla läsnä, kun kollegani elämässä myrskyää. Kysyn rohkeasti vointia ja kuuntelen hetken keskittyneesti. En kuitenkaan toimi työkaverini terapeuttina. Rohkaisen häntä olemaan yhteydessä ajoissa työterveyshuoltoon ja esihenkilöön, jottei toivottomuus ehdi rikkoa hänen mieltään.
