Kuva: Canva

Pitääkö hoitotyössä olla onnellinen?

Sairaanhoitajan työ on ollut minulle unelmaduuni. Yksi parhaimmista töistä, joita olen elämäni aikana tehnyt. Viime aikoina olen silti miettinyt yhtä kysymystä: pitääkö hoitotyössä olla onnellinen?

Onnellisuus on sitä, että ihminen pyrkii hyvään ja kokee elävänsä hyvää elämää. Onnellisuuden kokemuksen ajatellaan helposti olevan yksittäisen työntekijän asia. Jollei ole työssään onnellinen, niin tietoinen läsnäolo, taukojen pitäminen, hyvä uni ja muu omasta hyvinvoinnista huolehtiminen tuo autuuden.

Mielestäni painotamme hoitotyössä liikaa yksilön vastuuta omasta onnellisuudesta. Myös hoidettavilla, työkavereilla, työnantajalla ja työpaikalla on merkitystä. Haluaisin keskustella enemmän hoitajien kesken siitä, mikä omalla työpaikalla tekee meidät onnellisiksi. Vai tekeekö mikään? Työkavereiden kanssa vietetään kuitenkin kohtuullisen suuri osa valveillaoloajasta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Väitän, että hoitotyössä onnellisuus on myös jaettu asia. Siksi meidän tulisi puhua aiempaa enemmän onnellisesta työpaikasta tai työtiimistä, jos näin on. Minä ainakin lähtisin keikkasairaanhoitajaksi silkasta kiinnostuksesta Suomen onnellisimpaan sairaalaan. Haluaisin tietää, mitä siellä tehdään yhdessä toisin verrattuna onnettomimpiin työpaikkoihin.

Eihän hoitotyössä tietenkään ole pakko olla onnellinen. Sitä seuraa nopeasti työpaikalla kysymys, voiko hoitotyötä tehdä onnettomana, vai onko silloin aika tähyillä uutta työpaikkaa tai vaihtaa alaa. Eikö tietynlainen positiivisuus ja odotus onnellisuudesta ole silloin hoitajalle pakkopulla? Potilaatkin pitävät ennemmin työssään onnellisista kuin onnettomista hoitajista.

Ainakin itselleni raskainta hoitotyössä on tunteiden vuoristorata. Yhdessä potilashuoneessa toivutaan, toisessa iloitaan hyvästä hoitotuloksesta ja kolmannessa tehdään kuolemaa. Erilaiset tunteet tarttuvat ymmärtävään ja empatiaa työvälineenään käyttävään hoitajaan. Elämän raadollisuuden edessä ei aina voi olla potilaan, itsensä tai työkaverin puolesta onnellinen.

Joskus hoitotyön hurlumheissä tuntuu, että onnellisuuden, surullisuuden ja tunteiden sekamelskan vaihtelut ovat liikaa. Silloin toivoisi työvuoroilta pikemminkin mahdollisimman neutraalia tunnetilaa. Onko se ylipäätään mahdollista hoitotyössä ja maassa, joka on jo neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa?

Mene ja tiedä. Itse toivon sairaanhoitajana sitä, etten menetä rehellisyyttä tunteideni suhteen. Sitä, että tunnistan tunteet, hyväksyn ne ja osaisin päästää niistä paremmin irti. Onnellisuudestakin.

Eri asia on, voiko kaikki tunteensa työpaikalla näyttää avoimesti. On vaikea nähdä, että ärtynyt, pettynyt ja onneton hoitaja olisi kovin hyvä hoitamaan vaikkapa haavoittuvassa asemassa olevaa masentunutta ihmistä. Jokainen ottaa työkaverikseenkin mielummin onnellisen kuin onnettoman hoitajan.

Käsi sydämellä väitän edellä mainitusta syystä myös toista asiaa. Välillä hoitotyöhön kuuluu se, että näyttää onnelliselta tai iloiselta, vaikka sydän itkisi verta. Silloin pyrkii hoitajana muiden hyvään. Ei halua kuormittaa toisia omilla ongelmillaan. Ajattelee onnellisen ja positiivisen olemuksen auttavan muita jaksamaan paremmin. Erityisesti määräaikaisella työsopimuksella työskennellessään ajattelee olevansa tällaiselta näyttävänä hoitajana työnantajalle houkuttelevin vaihtoehto, kun vakipaikkoja jaetaan.

On toki selvää, ettei onnelliselta voi vain ulkoisesti näyttää kovin kauaa. Hoitajan on pidettävä itsestään huolta voidakseen olla olemassa työssään hoitamiaan ihmisiä varten. Siksi pohdin, pitääkö hoitotyössä ylipäätään olla onnellinen, erityisesti jos näin ei ole.

Mitä mieltä olet?

Lue myös: Auttamisessa kiehtoo sen merkityksellisyys

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Anneli  kuva

Mielestäni töissä ei tarvitse olla onnellinen, aikakaan jatkuvasti. Enhän ole kokoaikaisesti onnellinen omassa henkilökohtaisessa elämässänikään. Ehkä onnellisuus tyytyväisyyden asteikossa on liian korkea tunne. Kyllä hoitajalla on oikeus tuntea työssään mitä tuntee. Joskus ehkä joutuu pinnistelemään, jos on oikein apeat fiilikset, ettei pura sitä töissä, mutta mielestäni aitous on parempi kuin teeskentely. Amerikkalainen muovinen tekohymy ei ainakaan minua potilaana ollessani tekisi enemmän hoidetun oloiseksi.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hyvä huomio. Olisi varsin vaikeaa olla aina ja ikuisesti hoitotyössä onnellinen tai ainakaan positiivisella mielellä.

Käyttäjän Kata kuva

Onnellisuus työssä on vähän kuin raha. Ei sitä pakko ole olla, mutta kyllä se pirusti helpottaa. Nyt, kun mulla on työpaikka hoitotyössä jossa olen onnellinen, jaksaa arjessakin paremmin ja siitä hyötyy myös mies ja lapset.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hyvin sanottu. Kiitos ajatuksestasi! :)

Käyttäjän Niina kuva

Mielestäni yksilön vastuuta ei todellakaan korosteta liikaa, pitäisi korostaa enemmän. Onnettomat hoitajat syyttävät kaikesta esimiehiä ja päättäjiä. Etsimällä etsivät asioita mitkä on huonosti tai jos ei vielä ole, niin tulevaisuudessa mahdollisesti tulee olemaan. Etsivät kaikkea mistä voisi valittaa. Ymmärtämättä suurempaa kokonaisuutta. Palkka on huono ja työolot huonot?sitten selviää että omassakin elämässä on asiat huonosti, siitäkin on helpompi syyttää huonoa parisuhdetta, tai ex kumppania, joka oli niin itsekäs ja jätti, kuin katsoa peiliin ja miettiä olisiko minussa tai asenteessani kehitettävää. Kerran kysyin eräältä kollegalta, että mikä näissä työoloissa nyt niin huonosti on, että voit sanoa "ei ihme ettei kukaan kohta jaksa". Hän vastasi, että ei oikeastaan osaa sanoa tarkemmin, eritellä asioita, pohti että asenne on varmaan tarttunut. Työilmapiiri. Riittää kun suuressa työyhteisöä on muutama onneton kovaääninen työntekijä ketkä jyrää mielipiteillään ja tarinoillaan. Siitä kuinka kaikki on niin perseestä. Ja silti ne eivät työpaikkaa vaihda.... Tyytyväiset hiljaisemmat asioista toisin ajattelevat ei uskalla sanoa vastaan, tai puolustaa heikompaa saati vahvempaa eli päättäjiä. Sen sijaan neutraalisti ajattelevat, usein uudet työntekijät ja opiskelijat kääntävät kelkkansa herkästi sinne missä raikaa, yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu ja työyhteisö rakentuu. Kuka viihtyy kuka ei. Tässä kohtaa yksilön vastuulla on todellakin merkitystä. Ja sillä minkälaista kuvaa alasta halutaan julkisuudessa viljellä. Enkä usko,että palkankorotus tekisi näistä ihmisistä onnellisempia tai tyytyväisempiä.

Käyttäjän Essi Paulamäki kuva

Itse ajattelen hoitajana olevan monenlaisia mahdollisuuksia olla onnellinen. En ajattele onnellisuutta niin, että koko ajan pitäisi olla happy-happy-joy-joy. Tarkoitan enemmänkin sitä, että
A) on mahdollisuus kehittyä työssä ->oppia uutta, opiskella, erikoistua
B) on mahdollista vaikuttaa työvuoroihin ja työaikaan -> sovittaa työtä muuhun elämään, joustoa perheelle ja opinnoille
C) on mahdollisuus työkiertoon -> nähdä miten monissa muissa paikoissa tehdään
D) on mahdollisuus harrastuksiin -> työ ei uuvuta ja vie elämäniloa
E) mahdollisuus sosiaaliseen elämään -> kavereita töistä ja jaksaa tavata kavereita myös työn ulkopuolella
F) ei töitä kotiin -> työn suhteen voi luottaa että kun lähden osastolta, hommat siellä pyörivät myös ilman minua
G) mahdollisuus vaikuttaa -> työni on mielekästä, merkityksellistä, saan arvostusta, työ kehittyy myös minun ansiostani
H) mahdollisuus jättää jälki ihmisten sydämeen -> hoitajana kohtaa ihmisiä, todistaa kohtaloita, kuuntelee tarinoita. Samalla tavalla itse jää toisen muistoihin. Millä tavalla sitten jää - se on oma valinta
I) mahdollisuus kasvaa ihmisenä: erilaiset ihmiset ja tunteet tuovat esiin omia kipupisteitä ja myös mahdollisuuksia huomata, mitä kaikkea jo itse osaa ja mihin kykenee, kuinka hyvässä asemassa lopulta elämässä on. Työ voi myös siis voimaannuttaa.
J) mahdollisuus luovuuteen: työ ainakin minulla on inspiroinut luovaakin puolta, olen lausunut runoja mummuille, kirjoittanut vaareista ja kaikenlaisista tunteistani.

Onnellisuus on ehkä kuin sateenkaari; sisältäen tunnemyrksyt, kasvukivut ja keskeneräisyyden tunteet. Päällimmäisenä tulisi silti olla kauneus; miten hyvä on olla elämässä. Ei pitäisi tuntua

I) uhatulta
II) hylätyltä
III) torjutulta
IV) ahdistellulta
V) nurkkaan ajetulta
VI) olosuhteiden uhrilta
VII) pelokkaalta
VIII) ahdistuneelta
IX) pystyyn kuolleelta
X) turhautuneelta

IHAN KOKO AJAN.

Mainos
Mainos