Askeleen lähempänä ambulanssia

Joulukuussa huomasin, että tämä opiskelija oli ollut melko kovilla syksyn harkkaputkessa. Sairastuin nimittäin saman tien, kun neljäntoista viikon työharjoittelut oli hoidettu. Toisaalta en voinut kuin ihailla sitä, miten olin onnistunut välttämään kirjaimellisesti liki kaikki maailman pöpöt syksyn aikana. Keho antoi periksi vasta sitten, kun vihoviimeinenkin harkkatunti oli suoritettu.

Joulukuun suunnitelmat menivät sitä myöten uusiksi. Olin suunnitellut opiskelevani joulukuun ihan urakalla ja tekeväni tehtävät rauhassa. Viimeisen koulutehtävän palautin uudenvuodenaattona kello 16:48. Mutta olin onnellinen, kun sain kuin sainkin kaiken tehtyä saman vuoden puolella. En edes harmitellut sitä, että en pystynyt urheilemaan moneen viikkoon, vaan otin kaiken irti levosta. Ja se kannatti, sillä nyt jaksaa taas. 

Ja nyt onkin jaksettava, sillä vihdoin, eli puolentoista vuoden opiskelujen jälkeen, luokallani alkoi ensimmäinen ensihoitoon liittyvä kurssi: perustason ensihoito. Aloitimme kurssin tutustumalla kurssin sisältöön ja tutkimalla simulaatioissa käytettäviä ensihoitoreppuja. Kurssi vaikuttaa todella tiukkatahtiselta ja sisältää kaikkea mahdollista kanylointiworkshopista hengityksen varmistamiseen ja elvytyksestä traumapotilaan hoitoon. Lisäksi itsenäistä opiskeltavaa on runsaasti.

Perustason ensihoidon kurssin ja 240 tunnin työharjoittelun jälkeen homma huipentuu valtakunnalliseen perustason kokeeseen ja osaamisen näyttöön, jotka läpäistyään saa perustason ensihoitajan pätevyyden.  

matkan varrella on välillä tuntunut, että ensimmäiseen ensihoitokurssiin on ikuisuus. Nyt kuitenkin tuntuu järkevältä, että olemme ensin tehneet sairaanhoitajaopintoja. Ensin on rakennettava pohjaa. Olen tyytyväinen, että olen saanut olla jo niin monessa työharjoittelussa eri sairaaloissa ja osastoilla. Jos kaltaiseni keltanokka olisi heitetty suoraan ensihoitajaopintoihin, en usko, että se olisi ollut hyvä juttu.

Totuttelemista kuitenkin on, paitsi kaikkeen uuteen tietoon, myös siihen, että tällä hetkellä koulussa on oltava läsnä täysiä päiviä vielä seuraavat viisi viikkoa. Aloitin opintoni keskellä korona-aikaa, ja viime talvena opiskelimme lähes kaiken etänä harjoitus- ja simulaatiopäiviä lukuun ottamatta. On kyllä mahtava nähdä opiskelukavereita ja opettajiakin, ja minun on helpompi keskittyä, kun olen muualla kuin kotona. Mutta toki tämä tuo haasteita työntekoon, jolla katan elämiskuluni opintojeni aikana. 

Jälleen matkani ensihoitajaksi on saavuttanut yhden etapin lisää, ja kevät kulunee Perustason ensihoito-, EKG akuuttihoidossa- ja Oireista työdiagnoosiin -kirjoja lukiessa. Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan oppia. Se lienee hyvä merkki se.

Iloista vuotta 2023! Voit tulla seuraamaan arkeani myös Instagramiin!