Yksintyöskentely sote-työssä kuormittaa – kollegiaalinen tuki tuo turvaa

Nykyisessä sote-työssä hoitajat työskentelevät yhä useammin yksin ja tekevät päätöksiä ilman välitöntä kollegiaalista tukea. Omassa työssäni tämä näkyy arjessa: asiakkaita tavataan yksin, hoitoa koskevat päätökset tehdään yksin – tai siis kaksin asiakkaan kanssa. Lääkitysasiat hoidetaan usein viestikonsultaatioiden perusteella, ja joidenkin asiakkaiden kohdalla voi kulua vuosia ilman, että he ovat tavanneet hoitavaa psykiatriaan kertaakaan. 

Hoitajien työtaakkaa lisää se, että lääkäriajat eivät yksinkertaisesti riitä kaikille niitä tarvitseville. 

Niin kuin tiedämme ja onhan se niin, että yhdessä kunnollisessa lääkärivetoisessa hoitoneuvottelussa voitaisiin tunnissa ratkaista asiat. Nyt asioiden selvittely vaatii hoitajalta useita puhelinsoittoja ja konsultaatioviestejä puhumattakaan vastuusta, joka laskeutuu väärille harteille. Konsultaatioissahan asiakkaan tilan arviointi jää kokonaan hoitajan ammattitaidon varaan.

Työryhmän viikoittaisissa tiimeissä on tietysti mahdollisuus kysyä neuvoa kollegoilta ja esihenkilöltä, mutta aika ei riitä koskaan juuri muuhun kuin muutaman yksittäisen tilanteen käsittelyyn. Sanomattakin on selvää, ettei asialla täyteen ahdetuissa tiimeissä ole tilaa vapaalle jutustelulle. 

Kun jokainen pitää ruokataukonsakin silloin, kun sattuu ehtimään ja etäpäiviäkin säännöllisen epäsäännöllisesti, ei tilaisuuksia keskusteluhetkille synny itsestään. Ne pitää järjestää ja vieläpä usein työajan ulkopuolella. 

Tehyn ammattiosastollemme 450 kuuluukin erityismaininta ja iso kiitos yhteisöllisyyden edistämisestä. Se nimittäin tarjoaa jäsenilleen syksyiset Kaamoskahvit eli viidentoista euron arvosetelin johonkin kahvittelutempauksessa mukana olevaan kahvilaan!

Olemme jo parin vuoden ajan käyneet tuhlaamassa kuponkimme yhdessä työyksikkömme tehyläisten kanssa jonakin ennakkoon sovittuna lounasaikana tai iltapäivänä töiden jälkeen. Kahvitteluiden lisäksi olemme varanneet muutaman kerran vuodessa hyvinvointialueen rantasaunan yhteistä illanviettoamme varten eikä siellä ole noudatettu kovin tarkasti "kustannuspaikkarajoja". 

Saunaporukkaan on joskus kutsuttu täydennystä myös eläkepäivistä nautiskelijoiden joukosta. Kun hikoillemme lauteilla vieretysten ilman rihmankiertämää, osoitamme yleistietomme rajallisuuden Trivial Pursuitissa ja nauramme niin että virvokkeita uhkaa valua nenästä, tapahtuu samalla myös jotain muuta: asiallisista ammattilaisista tulee inhimillisiä ihmisiä.