Hanna Jensen

Voisiko teilläkin töissä tehdä asioita eri tavalla?

Toimittaja Hanna Jensen riemastuu ideoinnista ja luovuudesta. Parhaimmillaan se lisää valtavasti työn iloa ja kantaa pitkälle. Maaliskuun blogissaan hän kannustaa kertomaan ja toteuttamaan uusia ideoita!

Kuulin viime viikolla, että eräässä hoivakodissa oli muutama huone tyhjänä. Henkilökunta oli keksinyt rakentaa toisesta niistä väliaikaisen ”ravintolahuoneen” niille asukkaille, jotka vielä puhuvat ja tykkäävät jutella keskenään.

Tämä ei tarkoittanut sitä, että puheliaiden asukkaiden rupattelu vietiin pois muilta vaan sitä, että nämä asukkaat – joilla oli vielä paljon toimintakykyä – saivat silloin tällöin kokea tunteen siitä kuin ”olisi mennyt ravintolaan”, pienempään ja intiimimpään tilaan.

Riemastun tällaisesta ideoinnista ja luovuudesta. Uuden keksiminen ei ole helppoa. Se tarkoittaa erityistä ajattelemista ja rutiineista poikkeamista ja pientä lisävaivaa. Juuri se kuitenkin tekee omasta työstä kiinnostavampaa.

Mainos alkaa
Metropolian mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Metropolian mainos.
Mainos päättyy

Tällä tavalla pitäisi toimia lähes kaikissa töissä, joissa on asukkaiden tai asiakkaiden näkökulmasta etua, että asiat tehdään toisin ja paremmin (kaikissa tehtävissä näin ei tietenkään ole, vaan nimenomaan on tärkeää, että asiat tehdään täsmälleen sovitusti).

Aika usein kuulen, että kun jokin ongelma työpaikalla otetaan esiin, jollakulla olisi ollut siihen ollut ratkaisu. Hän ei ole vain tullut sanoneeksi sitä.

Tämä on tuhannen taalan kysymys. Onko se jopa johtamiskysymys?

Kannustetaanko työpaikalla ideoimaan ja saako idean kehittäjä siitä ”kunnian”? Onko uusien ideoiden tuominen esiin luontaista työarjessa vai onko työpaikalla jumiuduttu pitämään ideointihetkiä, joiden aikana ideat eivät useimmiten synny?

Itselläni uusi idea tulee yleensä mitä kummallisemmalla hetkellä: mennessäni saunaan, palatessani kaupasta tai istuessani bussissa. Joskus idea tulee, kun en tee mitään, istun vain ja möllötän.

Jos asioita halutaan tehdä toisin, ei todellakaan kannata sanoa, että ”kokeiltu on, ei toimi”. Ensimmäinen kokeilukerta on saattanut olla edellä aikaansa, eikä maailma ole ollut sille valmis.

Tästä ovat hyviä esimerkkejä ruoan verkkokauppa, jolle ei tuntunut olevan kysyntää eikä liiketoimintaa 2000-luvun alussa mutta joka nyt on arkipäivää. Tai etävastaanotot terveydenhuollossa, joita ei haluttu ja joihin ei 2000-luvun alussa luotettu, mutta jotka pandemian myötä löivät läpi. 25 vuotta sitten ei myöskään uskottu etäkuntoutukseen tai -hoivaan eikä muistisairaan ihmisen toimijuuteen tai osallisuuteen.

Jos sinulla on uusi idea, jota et ole tohtinut ehdottaa, nyt on aika kertoa siitä. Uusien työtapojen kehittäjä tulee rakentaneeksi yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa asiat halutaan tehdä paremmin. Sellaisesta vastuunkantamisesta nousee aivan uudenlaista voimaa.

Hanna Jensen.
Kirjoittajana

Hanna Jensen

Olen journalisti, tietokirjailija ja vapaa kirjoittaja. Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja logoterapeutti LIF®. Olen huolehtinut peräkkäin muistisairaista vanhemmistani 16 vuoden ajan. 

Katso kaikki kirjoitukset