Lääkelaskut ovat alakoulun matikkaa

Ensimmäisenä opiskelusyksynäni istuin koulumme auditoriossa yhdessä samana syksynä aloittaneiden sairaanhoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Perehdyimme yhdessä lääkelaskujen saloihin, ja moni tuntui olevan laskujen kanssa vähän hukassa.

Lääkelaskuja opettanut opettajamme kannusti, että osaamme enemmän kuin luulemme ja että lääkelaskut ovat alakoulun matikkaa. Vai että alakoulun matikkaa, teki mieleni kiljua! Lääkelaskuthan olivat juuri niitä, joita monet hoitajaopiskelijat kammosivat ja joiden reputtamisesta kerrottin juttuja. 

Lääkelaskut olivat minustakin lähinnä hepreaa ja aiheuttivat stressiä ja harmaita hiuksia. Alkuvaiheessa jopa mietin, voisiko hoitajanurani tyssätä matematiikkaan. 

Alakoulussa olin ollut hyvä matikassa, mutta yläkoulussa suunta muuttui. Meillä oli tuolloin varsin kunnianhimoinen matematiikanopettaja, joka pakotti meidät laskemaan muun muassa lukion pitkän matikan laskuja tunneilla ja kokeissa. Niin siinä kävi, että tipahdin kärryiltä, ja matematiikasta tuli painajainen. Kotiin kannoin juuri ja juuri läpimenneitä kokeita, joita sitten laskimme uudestaan isäni kanssa keittiönpöydän ääressä, jotta oppisin. Toinen meistä itki, eikä se ollut isäni.

Ysiluokan jälkeen lähdin vuodeksi vaihtoon Saksaan. Kun palasin takaisin, olivat tutut koulukaverini luokkaa ylempänä enkä oikein saanut lukiosta kiinni. Niinpä päädyin ravintolakouluun, menin töihin, aloin opiskella urheiluopistossa ja vähän päälle parikymppisenä jo yhden lapsen äitinä ilmoittauduin aikuislukioon.

Lukion kävin pitkälti etälukiona. Suoritin kursseja töiden ohella omassa tahdissani ja pärjäsin kaikessa paitsi matematiikassa. Kun kirjoituksetkin olivat plakkarissa, jäljellä oli enää muutamia matematiikan kursseja. Läpäisin ne rimaa hipoen, mutta sain päättötodistuksen ja, mikä tärkeintä itselleni silloin, sen valkoisen lakin.

Tällä matikkapäällä ja -historialla ensimmäinen lääkelaskutentti ensihoitajaopinnoissa jännitti ihan hirveästi. Olin toki tehnyt töitä matemaattisen menestykseni eteen. Olin ollut jokaisella luennolla laskemassa ja olin ostanut harjoituskirjan, jonka hankkiminen ei ollut pakollista.

Olin laskenut, laskenut ja laskenut – ja huomannut, että mitä enemmän laskin, sitä helpommaksi lääkelaskut muuttuivat.

Iltaisin istuin sohvalla kännykkä kädessä, mutta Instagramin sijaan treenasin netissä lääkelaskuja. Tässäkin asiassa päti siis sama vanha tuttu: kun harjoittelee, muuttuu hyväksi siinä, mitä harjoittelee. Lääkelaskut alkoivat sujua vaikka olivat aluksi saaneet kylmän hien pintaan. Vain ensimmäisen lääkelaskutentin jouduin uusimaan yhden kohtalokkaan erheen takia. 

Seuraavana lukukautena lääkelaskutentti oli taas edessä sekä syys-, että kevätlukukaudella mutta harjoittelin huomattavasti vähemmän. Huomasin, että ensimmäisen lukukauden panostaminen laskuihin kannatti. Läpi meni taas. Nyt kolmantena vuonna menin lääkelaskutenttiin kylmiltään, ja kas, niin meni läpi sekin! Olin viimeksi laskenut edellisessä lääkelaskutentissä.

Nyt kun opintoja on huomattavasti enemmän takana kuin jäljellä, en voi muuta sanoa kuin että opettaja oli oikeassa. Lääkelaskut ovat alakoulun matikkaa ja olen koko ajan osannut enemmän kuin luulin. Ja vaikeilta tuntuneita asioita on onneksi voinut harjoitella.

Tsemppiä varsinkin kaikille opintonsa tänä syksynä aloittaneille! Älkää antako edes lääkelaskujen masentaa. Harjoitus tekee mestarin!

Kiitos, että luet, kuullaan taas,

Jenny