Nimetön kommentoija oli oikeassa – hymy on hyytynyt monta kertaa

Kevätlukukausi on paketissa! Uuden oppiminen ei ole ollut aina helppoa eikä kivaa – olen tehnyt pitkän uran toimittajana ja liikunnanohjaajana, eikä minulla ollut pari vuotta sitten vielä lainkaan kokemusta hoitoalalta. 

Muistan ikuisesti kommentin, jonka sain, kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne Tehy-lehden sivuille ja hehkutin kouluun pääsyä ja ensihoitajaopintojeni alkamista.

”Vielä se hymy hyytyy”, nimettömässä kommentissa todettiin ei niin ystävällismieliseen sävyyn.

Nyt voin todeta, että kyllä, anonyymi kommentoija oli hyvin oikeassa: hymy on hyytynyt monet kerrat. Silti olen yhä pelissä mukana. Ja koska opinnoistani on nyt jo yli puolet takana, olen ikään kuin kotimatkalla. Nyt mennään todellakin päätyyn asti, tapahtui mitä tahansa.

Talvi kului perustason ensihoidon opintojen parissa, jonka jälkeen tein työharjoitteluni Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Työharjoittelu sujui hyvin, potilaita oli laidasta laitaan ja pääsin mukaan monenlaiseen, myös keski-ikäisen ihmisen elvytykseen. Työharjoittelun jälkeen olin täynnä intoa, jota laimensi hieman perustason osaamisen arviointi. Vaikka se meni läpi, ja onneksi kaikkea muuta kuin rimaa hipoen, en tehnyt parasta suoritustani. Mukaan mahtui aika typeriä virheitä. 

Simulaatiot nukkea hoitaen ovat olleet minulle kaiken aikaa haastavia, ja koen oikeiden ihmisten hoitamisen paljon helpommaksi. Simulaatioissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niissä vielä voi mokailla, eikä siitä koidu vaaraa tai haittaa kenellekään. Hyvää on myös se, että simulaatioissa tehdyt mokat jäävät niin lähtemättömästi ainakin omaan päähäni, että asian muistaa sitten oikean potilaan kanssa.

Kun saimme perustason osaamisen arvioinnin läpi, koulu jatkui enää englannin- ja ruotsinkursseilla. Tuntui hieman huvittavalta pitää molemmissa kielissä muun muassa kirjaesitelmä luokkatovereille. Viimeksi olin tainnut pitää vastaavan joskus lukiossa liki 30 vuotta sitten! Motivaationi ei ollut kovinkaan korkea, mutta lukuisat tehtävät oli tehtävä ja esitelmät pidettävä, jotta kurssien yhteensä 10 opintopistettä olivat plakkarissa.

Nyt jäljellä on opinnäytetyön lisäksi hoitoalan kursseja ja liuta työharjoitteluja. Syksy alkaa hoitotason ensihoidon kurssilla, joka näyttää vaativalta ja tulee todennäköisesti viemään paljon aikaa ja energiaa. Hoitotason harjoittelupaikka minulla jo on, ja marraskuussa punaisten housujen sijaan saan vetää jalkaani valkoiset byysat, sillä vietän pari kuukautta Helsingin pelastuslaitoksella. 

Nyt otan hieman happea opinnoista ja keskityn työntekoon. Viime kesänä olin kesätöissä kotihoidossa, ja tänä kesänä minut löytää sairaankuljetuksesta. Se on muuten ihan huippuhomma tässä vaiheessa opintoja. Toivon, että kesän kuluessa matkaani tarttuu paljon uusia rutiineja, joista sitten myöhemmin ensihoitajana tulee olemaan hyötyä. 

Saattaa olla, että kun lomailen töistäni sairaankuljetuksessa, minut löytää laiturilta vihreän ensihoitokirjan kanssa. Siinä on muuten 900 ja rapiat sivua!

Ihanaa kesäkuuta ja tsemppiä kaikille opiskelijoille! Kanssani voi kulkea myös instagramissa @jennybelitzhenriksson

T. Jenny