Tehy-lehti on hienosti tarttunut arkaan aiheeseen eli siihen, miten ylipainosta puhutaan terveydenhuollossa. Aiemmin syksyllä somessa puhuttiin terveydenhuollon läskivihasta. Kauhistuin ihmisten siellä jakamia kokemuksia. Kauhistuin sitä, miten lääkäri tai hoitaja on kommentoinut asiakkaan painoa ja ulkonäköä. Miten moni vaiva oli laitettu tuosta vain ylipainomappiin. Kuinka potilaan kertoma ja kokemukset on kylmästi ohitettu ja sen myötä asiallinen hoito jäänyt saamatta. Hävetti, kun tajusin itsekin ajatelleeni ylipainoisista potilaista osin samoin.
Länsimainen kulttuurimme ihannoi hoikkaa ja sitä kautta kauniiksi määrittelemäämme vartaloa. Lihavuus ei sovi siihen ihanteeseen, ja sitä pidetäänkin yleensä negatiivisena ominaisuutena. Ylipainoisia pidetään esimerkiksi tyhmempinä ja laiskempina kuin hoikkia. Hoikkuutta ihannoivaa ajatusmaailmaa pidetään sitkeästi yllä mainoksissa ja lehdissä. Vaatemallit ovat kokoa 32 - maksimissaan kokoa 36. Mainoksissa loistavat photoshopatut bikinivartalot. Olemme asian suhteen miltei aivopestyjä.
Ylipaino on myös asia, jonka kanssa yhä useampi meistä painii. Muutama ylimääräinen kilo on saatava pois ennen juhlia. Takapuolesta täytyisi saada kiinteämpi. Reisien paksuuteen ollaan tyytymättömiä. Tunnistan nuo asiat myös itsessäni - oman painon ja ulkomuodon tarkkailun. Onneksi näin keski-ikään ehtineenä oman kehonsa kanssa on selkeästi enemmän sujut kuin vaikkapa kaksikymppisenä. Nykyteinien elämää en edes halua kuvitella. Somen tuottama kuvasto vartalosta ja ulkonäöstä on hurja vertailualusta. Onneksi joukkoon mahtuu myös muutama kehoposiitivisuuteen panostava tili, jossa näkee toisenlaistakin kehokuvastoa.
