Liikenneaseman myyjänä työskennellyt Mari Landen opiskeli terveydenhoitajaksi. Kuva: Linda Varoma

Hoitajaksi opiskellut myyntitykki: ”Olin aina ajatellut, että hoitajan pitäisi olla pehmeän hoivaava”

”Minä olen luonteeltani napakka ja rempseä tsemppari”, sanoo terveydenhoitajaksi opiskellut Mari Landen.

Mari Landen, 43, säntää vilkkaalla liikenneasemalla aina sinne, mihin pakkautuu ihmisiä. Ensin Mari rahastaa kassalla, sitten hän singahtaa tekemään pari hampurilaista. Välillä hän hyllyttää tavaroita, minkä jälkeen hän siirtyy ravintolaan täydentämään salaattipöytää.

”Piti olla pelisilmää vaihtaa paikkaa, kun taloon ilmestyi bussilastillinen ihmisiä. Enimmäkseen olin kassalla, koska olin todella hyvä myyjä. Myin ensin asiakkaalle kahvin kanssa sekä tarjouspullan että -suklaapatukat. Kun asiakas kyseli lasinpesunestettä, osti hän pienen jutustelun jälkeen myös lukkosulan, ikkunaraapan ja viisi arpaa.”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Asiakkaan lähdettyä Marille tuli tyhjä olo. Taas hän sai ihmisen ostamaan tuotteita, joita tämä ei tarvitse. Oliko asiakkaalla edes varaa ostoksiin?

”Työni tuntui henkisesti tarkoituksettomalta. En ollut hyödyksi asiakkaalle enkä itselleni. Vain iso firma keräsi voitot. Tein pari vuotta vimmalla töitä. Kanssakäyminen asiakkaan kanssa oli kuin hauskaa peliä. Kun mitta tuli täyteen, päätin lopettaa.”

Mari mietti tulevaisuuden vaihtoehtoja. Ennen kahden lapsen syntymää hankittu medianomin koulutus oli kaukana menneisyydessä, ja kaikki yhteistyösuhteet olivat kuivuneet.

Ajatus hoitoalasta syntyi neuvolassa, kun terveydenhoitaja tokaisi Marille, että olet kuin ilmetty terveydenhoitaja.

”Nauroin, mutta aloin miettiä. Olin aina ajatellut, että hoitajan pitäisi olla pehmeän hoivaava. Minä taas olen luonteeltani napakka ja rempseä tsemppari. Jonkin verran joudunkin tätä ominaisuuttani itsessäni suitsimaan. Toisaalta asiakkaan oma tapa puhua viestii siitä, miten hänelle kannattaa puhua, jotta saa viestin oikealla tavalla perille.”

Mari haki Porvoon Laureaan opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta hän epäili mahdollisuuksiaan päästä sisään kotiäitivuosien ja huoltoasematyön jälkeen. Kun yli sadasta hakijasta valitaan vain 22, miten hän sinne kelpaisi?

Olin aina ajatellut, että hoitajan pitäisi olla pehmeän hoivaava.

”Motivaatiohaastattelussa korostin, että minut kannattaa valita. Ikää oli jo 36 vuotta, eikä silloin enää lähdetä katsomaan vaan tekemään.”

Mari valittiin. Opiskelu päivälinjalla alkoi samaan aikaan, kun lapset menivät kouluun ja eskariin. Talous oli tiukilla, kun perhe eli vain miehen palkalla. Mari opiskeli ahkerasti, paljon enemmän kuin olisi tarvinnut.

”Uusien asioiden oppiminen oli mahtavaa. Elämänkokemuksesta oli hyötyä uuden faktatiedon soveltamisessa. Ymmärsin asioita laajemmin kuin nuorempana. Toisaalta vastuu tuntui musertavalta: terveydenhuollon ammattilaisella on paljon valtaa asiakkaaseen.”

Haave neuvolatyöstä karisi harjoittelun aikana, sillä Mari huomasi, että sosiaalisen median ansiosta moni asiakas tunsi olevansa asiantuntija. Esimerkiksi rokotevastaisuus oli kasvanut.

”Jopa virallisten suositusten esittämisessä sai olla varovainen, etteivät perheet loukkaantuneet.”

Vanhusten kotihoito tuntui Marista sen sijaan mielekkäältä. Hän oli kesätöissä sairaanhoitajana vanhusten kotihoidossa Loviisassa.

Mari valmistui 40-vuotiaana. Kaksi päivää todistuksen saamisen jälkeen syntyi kuopus, joka on nyt kolmivuotias. Mari sai vakituisen työn Porvoon kotihoidosta ja mies jäi hoitovapaalle. Mari tykkäsi työstä paljon, mutta asiakas- ja työmäärät alkoivat riistäytyä käsistä. Työtahti kiristyi merkittävästi kahden vuoden aikana.

Kun potilas huojentuu, minulle tulee kohtaamisesta hyvä fiilis.

Sopiva työtahti löytyi Porvoon terveysasemalta, jossa Mari on ollut nyt vajaan vuoden. Hoitajat kiertävät eri työpisteissä. Yhtenä päivänä hoidetaan haavoja, toisena pidetään ajanvarausvastaanottoa ja kolmantena kiirevastaanottoa. Puhelinpäivät ovat koronan takia uuvuttavia. Normaalin 200 puhelun sijaan voi tulla 750 puhelua.

”Tykkään haavanhoitopäivistä. Potilaat ovat usein vanhoja ihmisiä, ja heidän kanssaan ehtii hoidon ohessa jutella. Kaikki ovat tyytyväisiä haavanhoidosta lähtiessään. Minullakin on vahva tunne, että olen oikeassa paikassa.”

Elämänkokemus tuo potkua työhön. Vaikka Mari on valmistunut melko hiljattain, hän on niin vakuuttava, ettei kukaan kyseenalaista hänen ammattitaitoaan.

”Potilaalla voi olla arjessaan hankalia oireita ja kummallisia tuntemuksia. Kun hän kertoo niistä minulle avoimesti, kirjoitan sellaisen tekstin, että lääkäri kiinnittää huomiota juuri näihin asioihin. Potilas huojentuu, ja minullekin tulee kohtaamisesta hyvä fiilis.”

Näitä helmiä tulee joka päivä. Enää Mari ei koe aikansa menevän hukkaan.

 

Mari Landen

Parasta ennen:

”Tykkään ongelmien ratkaisusta. Isolla liikenneasemalla oli usein kaaos päällä, bussilastillinen ihmisiä jonossa, mutta aina sain homman sujumaan.”

Parasta nyt:

”Hoitotyössä aikani ei mene hukkaan, vaan ihmisten kohtaamisella on merkitys. Myyntityössä oppimani perusteella pystyn lukemaan potilasta melko nopeasti.”

Teksti Reija Ypyä

Lue lisää:

Leffabisneksestä lähihoitajaksi: ”Nyt saan onnistumisen tunteita päivittäin”

Syöpäosastolta unelmatyönsä löytänyt Marko, 28: ”Nuorempana hoitoala ei tullut mieleenkään”

Mainos
Mainos