Asuun kuuluva pyöreäkupuinen tykkimyssy on muutamaa pistoa vaille valmis, Iida Kiri kertoo. Kuva: Mikko Nikkinen

Kansallispuvuista innostunut Iida: ”On kiehtovaa, että naiset ovat tehneet näitä jo parisataa vuotta”

Iida Kiri osti kolme vuotta sitten käytetyn Peräpohjolan puvun. Siitä lähtien hän on muokannut sitä itselleen sopivaksi.

Kansantanssia harrastavalla Iida Kirillä, 21, oli jo Tuuterin puku, mutta hän halusi vielä toisen kansallispuvun, johon kuuluisi tykkimyssy.

”Ostin Peräpohjolan puvun. Siinä on kauniit värisävyt, ja sen hameessa on enemmän tilaa jalkojen liikkeille tanssiessa.”

Iida on muokannut pukua nyt kaksi vuotta kansallispukukurssilla, jota pidetään hänen kotipaikkakuntansa Imatran Virta-opistossa.

Villakankainen hame oli Iidalle liian iso, joten hän vekitti sen uudestaan. Myös liiviä piti lyhentää ja kaventaa, ja uudet liivinyörit punottiin pellavalangasta.

”Ompelen käsin. Se on hidasta, mutta rauhoittavaa. Ajatus pysyy mukana eikä virheitä tule niin herkästi kuin koneella.”

Ja tykkimyssyn teko se vasta hidasta onkin! Tykkimyssyn pohjana on paperikerroksista liisterin avulla kovitettu pyöreäkupuinen koppa. Sen päällinen ommellaan kahdesta silkkikankaan palasta, joihin kirjotaan kuvioita.

Yksikin purettu virhepisto jättää herkkään silkkiin jäljen.

Tykkisilkin kirjominen jännitti, sillä yksikin purettu virhepisto jättää herkkään silkkiin jäljen.

”Kirjominen oli rauhoittavan pikkutarkkaa. Tekemiseen on tullut himo. Joskus neulominen tai kirjonta vie niin mukanaan, etten malttaisi mennä nukkumaan. Opiskelu ja stressi unohtuvat”, sanoo terveydenhoitajaksi opiskeleva Iida.

Kansallispuvuissa Iidaa innostavat värit ja kivat yksityiskohdat. Ne ovat säilyneet satojen vuosien takaa ja tekniikat ovat pysyneet samoina.

”Kaikki voivat käyttää mitä tahansa kansallispukua. Ei minullakaan olen mitään kytköksiä Tuuterin ja Peräpohjolan pukuihin.”

Moni kansallispukuaktiivi tuntee Facebookissa toimivan Kansallispuku-ryhmän. Suuri osa kymmentuhatpäisen ryhmän jäsenistä on nuoria naisia. Ryhmässä ihastellaan pukuja, toistensa kättentaitoja ja edullisia kirpputorilöytöjä. Myös käsityötekniikoista ja kansallispuvun erilaisista käyttötavoista herää vilkkaita keskusteluja.

”On kiehtova ajatus, että naiset ovat tehneet samanlaisia asuja samanlaisilla tekniikoilla parinsadan vuoden ajan.”

Teksti Reija Ypyä

Lue lisää:

Koronapotilaita hoitava Sanna rentoutuu neulomalla: ”Meditatiivista kuin mindfulness”

Kalligrafian konkreettisuus viehättää psykiatrista sairaanhoitajaa – ”Jotain ihan muuta”