Kun musiikista ei syntynyt yrityksistä huolimatta uraa, Tapio Mattila uupui. Nyt hän on alastaan innostunut röntgenhoitajaopiskelija ja Tehyn opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja.
Kesä 2015 oli Tapio Mattilan, 38, musiikkiuran huippukohta. Silloin hänen raskasta rokkia soittava bändinsä Zero Verdict julkaisi omakustanteena debyyttilevynsä Walk tall. Kaikki levyn kappaleet olivat Tapion säveltämiä.
Tapiolle musiikin taika piilee juuri säveltämisessä.
”Musiikissa minua kiehtoo luovuus. Koen, että pääsen parhaiten toteuttamaan luovuuttani musiikkia tehdessäni. Säveltäminen on se juttu, ei niinkään musiikin esittäminen.”
Tapion sävellykset saavat usein inspiraationsa jostain fiiliksestä. Esimerkiksi syysmaisema voi luoda tunnelman, jota hän haluaa kuvata musiikissaan.
Musiikki on kulkenut Tapion mukana pienestä pitäen. 9-vuotiaana hän alkoi soittaa vetopasuunaa, ja teini-iässä myös sähkökitaraa. Pasuunan soitto jäi armeijan jälkeen, jolloin instrumentiksi vakiintui sähkökitara. Tapio pyöri Oulun musiikkipiireissä ja soitti monenlaisissa bändeissä.
Parikymppisenä hän lähti opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä Oulun yliopistoon.
”Menin muiden mukana. Se oli helppo valinta, kun kaiken lisäksi samalla lupailtiin suuria työllistymismahdollisuuksia. Kun valmistuin vuonna 2014, Nokian it-kupla puhkesi ja alan työmarkkinat Oulussa romahtivat.”
Niinpä hän päätti tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatin ja aloittaa musiikkipedagogin opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa. Hän ei koskaan valmistunut, sillä työt veivät mennessään.
”Musiikkialalla papereilla ei ole käytännössä merkitystä. Suhteet, maine ja imago ratkaisevat.”
Uupumus hiipi pikkuhiljaa. Tapio teki musiikinopettajan sijaisuuksia, opetti sähkökitaransoittoa ja keikkaili, mutta jokin kaihersi. Zero Verdictkään ei ottanut tuulta siipiensä alle.
”Kun lähtee harrastuspohjalta rakentamaan uraa, realiteetit tulevat jossain vaiheessa vastaan. En päässyt koskaan täysin piireihin, ja leipä tuli pieninä puroina sieltä täältä. Kyllä se oli jonkinasteinen burn out. Vaikka miten panostin, en saanut hommaa etenemään.”
Vuonna 2018 Tapio muutti puolisonsa kanssa Oulusta Turkuun. Samalla uupumus konkretisoitui niin, että musiikki jäi hänen elämästään lähes kokonaan pois.
Eräs Tapion musiikkialan kollega oli lähtenyt opiskelemaan terveydenhoitoalaa, ja Tapio alkoi miettiä samanlaista ratkaisua. Hoitoalalla töitä ainakin olisi. Hän kaipasi säännöllistä palkkaa ja varmuutta työkuvioihin.
Uupumus konkretisoitui niin, että musiikki jäi lähes kokonaan.
”Mietin sairaanhoitajan, suuhygienistin ja röntgenhoitajan ammatteja. Valitsin röntgenalan. Useinhan sanotaan, että miehistä tulee röntgenhoitajia, koska heitä kiinnostavat laitteet. Tämä ei ollut minun perusteeni hakeutua alalle. Ala vain houkutti. Jostain syystä, jota en tarkkaan tiedä.”
Kun Tapio syksyllä 2018 aloitti röntgenhoitajan opinnot Turun ammattikorkeakoulussa, aukeni hänen elämässään aivan uusi sivu.
Syttyminen. Herääminen. Näin Tapio kuvailee sitä, mitä hänelle on tapahtunut hoitoalan opintoihin hakeuduttuaan.
”Olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia, kuten halun vaikuttaa ja kiinnostuksen hallintoon. Kun on motivoitunut, sitä panostaa ihan eri tavalla. Tuntuu, että olen oikealla tiellä. Tätä tunnetta vahvistaa se, että asiat sujuvat – olen esimerkiksi saanut hyviä kesätyöpaikkoja.”
Tapion halu vaikuttaa on kanavoitunut opiskelijayhdistystoimintaan. Ensin hän lähti mukaan paikallisesti ja sitten valtakunnallisesti: syksyllä hänet valittiin Tehyn opiskelijajärjestön puheenjohtajaksi. Hänen tärkein tavoitteensa on saada opiskelijoiden mielipide paremmin kuuluviin sekä ammattijärjestössä että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Opinnot ovat yllättäneet käytännönläheisyydellään myönteisesti.
”Olisipa kulttuurialan opinnoissakin ollut mahdollisuus harjoitella tällä tavalla työelämässä ja päästä samalla verkostoitumaan ja luomaan suhteita.”
Kunpa olisin voinut neuvoa nuorempaa itseäni, että hae hoitoalalle.
Tapio on suorittanut opintojaan rivakkaan tahtiin. Hänen tavoitteenaan on valmistua keväällä puoli vuotta etuajassa. Hän opiskelee parhaillaan myös hoitotiedettä avoimessa yliopistossa ja suunnittelee jatkavansa opintoja syksyllä yliopistossa.
”Opettaminen ei minua enää kiinnosta, mutta kliininen asiantuntijuus, johtaminen ja terveydenhuollon hallinto kylläkin.”
Tapio sanoo, että nuorempana hänen mieleensä ei olisi voinut pälkähtääkään hoitoalan opinnot.
”Kunpa olisin voinut neuvoa 10–15 vuotta nuorempaa itseäni, että hae hoitoalalle. Sovellut sinne. Koen, että olen löytänyt kutsumukseni ja se näkyy motivaationa, innostuksena ja haluna toimia. Opinnot ja yhdistystoiminta ovat myös lisänneet itsevarmuuttani ja itseluottamustani.”
Vaikka musiikki on väistynyt nyt taka-alalle, Tapio uskoo, että se tulee aina olemaan osa hänen elämäänsä.
”Tällä hetkellä en ehdi oikein soittaa enkä varsinkaan säveltää, mutta en edes kaipaa nyt sellaista luovuutta. Ehkä musiikin tekemiselle on taas aikaa ja tilaa joskus myöhemmin. Sitten kun olen päässyt kiinni uuteen alaani.”
