Uuvutin itseni, sillä olisin halunnut tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista, kirjoittaa sairaanhoitaja.
5 vuotta sitten olin melkein valmis sairaanhoitaja. Teoriaopinnot sekä iso osa harjoittelusta olivat takana päin. Tykkäsin tehdä hoitotyötä. Jo opiskeluaikana keikkailin niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.
Koin olevani kuin kala vedessä myös vaikeiden asioiden äärellä ja rakastin työtä syöpä- ja saattopotilaiden parissa. Viisi vuotta sitten oli vielä usein aikaa niin potilaille kuin heidän omaisilleenkin.
Hoitotyö on muuttunut isoksi kaaokseksi.
Viidessä vuodessa asiat ovat hoitoalalla muuttuneet paljon. Syöpä- ja saattopotilaiden hoitotyön jätin sen vuoksi, kun tunsin tekeväni työtä täysin omaa hoitotyön etiikkaani vastaan. Aikaa ei ollut paneutua itse potilaisiin saati omaisten pahaan oloon ja luopumisen tuskaan. Uuvutin itseni nuorena sairaanhoitajana, sillä olisin halunnut tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista.
Sittemmin olen työskennellyt perusterveydenhuollossa, avoterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.
Pettynein olen siihen, miten hoitotyö on muuttunut isoksi kaaokseksi vähän joka taholla. Työ väsyttää tekijänsä. Koin hoitotyön kutsumuksekseni pitkään, mutta enää tänään en voi sanoa samaa.
Toivoisin kovin, että tilanne, ajatukset hoitotyötä ja hoitajia kohtaan saataisiin paranemaan. Meidän on noustavat sekä eettisestä että taloudellisesta kuopasta.
