Vuosia sitten olin raskaana ja keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoidossa. Päivät menivät torkkuessa ja kummallisessa hitaassa horroksessa. Hereillä ollessani murehdin. Mietin sisälläni kelluvan vauvan vointia, vaikka jokainen luonani käyvä hoitaja ja lääkäri vakuutti, että lapsi on hyvässä turvassa.
Kun vähän tokenin, aloin jutella viereisissä pedeissä makaavien eläkeläisnaisten kanssa. Ensin keskustelut etenivät tunnustellen, sitten yhä rohkeammin. Pian tiesimme toisistamme monenlaista.
Opin, että evakkomatkoilla lehmät tuotiin joskus ihmisten perässä. Useamman talon eläimet vietiin samaan navettaan, ja sieltä jokainen haki omansa. Huonetoverini kertoi, miten oli pienenä tyttönä hiihtäen lähtenyt lehmän luokse heti, kun oli kuullut niiden saapuneen.
