Yksistään amk-opintoja oli vaikea saada loppuun, koska sain jatkuvasti loistoideoita siitä, mitä muuta minun pitäisi tehdä.
Harkitsin muun muassa baarimestarin uraa Etelä-Euroopassa, asiakaspalvelutyötä risteilylaivoilla ja lentoemännän ammattia. Näissä kaikissa minua kiehtoi mahdollisuus nähdä maailmaa, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että enimmäkseen kyse oli pakenemisesta. Luulin, että olisin ollut perustavalla tavalla erilainen toisella puolella maapalloa, vieraiden ihmisten keskellä. Näin kymmenisen vuotta myöhemmin näen selvästi ajatukseni naiiviuden.
Elimistö ei pysty pitämään yllä voimakasta tunnereaktiota pitkiä aikoja kerrallaan.
Olisipa joku myös kertonut 21-vuotiaalle Emmille yksinkertaisen tosiasian: Mikään ei muutu, jos ei tee mitään eri tavalla. Aika ja elämä tämän kuitenkin vähitellen opettivat.
Alkoholinkäytön lopettaminen oli merkittävin muutos parempaan. Sen myötä opin, etteivät tuskallisetkaan tunteet ole vaarallisia, eikä niiden tyynnyttämiseksi ole pakko tehdä mitään. Elimistö ei yksinkertaisesti pysty pitämään yllä voimakasta tunnereaktiota pitkiä aikoja kerrallaan. Monesti ihminen aiheuttaa itselleen vain lisää tuskaa pyristellessään eroon epämiellyttävistä tunteista keinolla millä hyvänsä.
Taustani vuoksi minulla riittää empatiaa parikymppisille asiakkailleni, jotka kamppailevat tunne-elämän epävakauden kanssa. Useimmilla heistä alkoholi tai huumeet toimivat ikään kuin katalyytteina, jotka käynnistävät epäsuotuisten käyttäytymisten ketjureaktioita.
Nykyään olen ylpeästi kuivakalta kuulostava täti-ihminen, joka häpeämättä suosittelee täysin raitista elämää. Ja silti voin tanssia pikkujouluissa pöydällä.