Miten toimii tulkkaus? Sairaanhoitaja, hammashoitaja, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja kertovat työpaikkansa käytännöistä

Konstit on monet, kun tehyläinen kohtaa työssään ihmisen, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei riitä asiointiin.

Tehy-lehti kysyi verkossa, miten vuorovaikutus vieraskielisten ihmisten kanssa työpaikalla sujuu. Kyselyyn vastaajat kertoivat, että arkisissa tilanteissa hyödynnetään omaa ja työkaverin kielitaitoa, selkokielistä puhetta, eleitä, ilmeitä ja Google-kääntäjää. Myös pikapiirtäminen ja kuvat ovat käytössä.

Esimerkiksi varhaiskasvattaja voi viestiä vanhemmalle päivän kulusta kuvilla: miten lapsi on syönyt ja nukkunut päiväunet. Vuorovaikutusta helpottaa myös, jos ammattilainen osaa vieraasta kielestä yksittäisiä fraaseja.

Kun sairaalan päivystykseen tulee vieraskielinen potilas, sairaanhoitajan ensimmäinen tehtävä on selvittää, mitä kieltä hän puhuu.

”Mahdollisia kieliä pitää joskus arvioida potilaan ulkonäön ja nimen perusteella, mikä ei ehkä ole toivottavaa, mutta jostain pitää lähteä liikkeelle”, sanoo sairaanhoitaja Johanna Mähönen. Hän työskentelee Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksessä.

”Kun kieli selviää, turvaudumme yleensä aluksi Google-kääntäjään. Sille pitää puhua hitaasti ja lyhyitä, yksinkertaisia lauseita: Ojenna käsi. Mittaan sinulta verenpaineen.”

Ammattitulkki pyydetään paikalle tai puhelimeen virallisemmissa tilanteissa kuten vastaanotolla, ohjeistuksessa tai varhaiskasvatuskeskustelussa. Perheenjäsenten tulkkausta ei pidetä kestävänä toimintatapana, eivätkä tehyläiset siihen kyselyvastausten perusteella mielellään turvaudu.

Kuopiossa puhelintulkkaus on käytössä lääkärin vastaanotolla.

”Puhelintulkkaus toimii minusta hyvin, kunhan kaikki esittäytyvät ja tulkille kerrotaan, missä tilanteessa me paikan päällä olemme. Tapaan kysyä potilaalta tulkin välityksellä omalle työlleni tarpeellisia asioita, kuten potilaan lääkitykset”, Johanna Mähönen kertoo.

Oikeus omaan kieleen

Oikeus omalla kielellä asiointiin on vakava asia. Euroopan komission käännös- ja tulkkauskeskuksen määritelmän mukaan ”asioimistulkkaus mahdollistaa kansalaisille yhtäläisen oikeuden palveluihin, joita he eivät muutoin voisi käyttää erikielisyydestä johtuvien viestinnällisten esteiden vuoksi”.

Johanna Mähöstä harmittaa, että sairaanhoitajan työhön olennaisesti kuuluva vuorovaikutus jää vajaaksi, kun yhteinen kieli potilaan kanssa puuttuu. Potilaalla olisi päivystyksessäkin oikeus tietää, miten hoito etenee. Onko esimerkiksi osastopaikkaa vai meneekö hän suoraan päivystyksestä leikkaukseen ja jos ei mene, niin miksei?

”Potilas saattaa ihmetellä, miksi hän on edelleen tässä tai miksi hän ei saa ruokaa.”

Asioimistulkkausta Diakonia-ammattikorkeakoulussa opettava Mari Vainikka pitää ammattimaista tulkkausta edellytyksenä sille, että kaikkien osapuolten oikeudet toteutuvat. 

Ammattimainen tulkkaus on edellytys myös sille, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen ammattilaiset saavat oikeaa tietoa päätöksentekonsa tueksi.

”Tulkkaus takaa vieraskielisille myös osallisuuden yhteiskuntaan.”

Tulkiksi voi pätevöityä usealla tavalla. Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa asioimistulkkeja. Tulkkausta voi opiskella myös yliopistossa tai suorittaa asioimistulkin ammattitutkinnon.

Tulkin ammattia ei kuitenkaan ole suojattu, joten kuka tahansa voi nimittää itseään tulkiksi ja ryhtyä työskentelemään.

Luottamus rakoilee

Harvinaisia kieliä tulkkaavat asioimistulkit ovat Suomessa yleensä maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. 

Päästäkseen opiskelemaan heillä pitää olla riittävä kielitaito tulkattavassa kieliparissa eli suomessa ja toisessa tulkattavassa kielessä. Koulutuksessa ei opeta kieliä vaan tulkkausta kieliparin välillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen lisäksi asioimistulkit työskentelevät esimerkiksi eri viranomaisten kanssa. Opiskelijoille opetetaan eri ympäristöjen lisäksi tulkin ammattietiikkaa, tulkkaustekniikoita ja tulkin roolia vuorovaikutuksen mahdollistajana. Opiskelijat saavat myös perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja palvelurakenteesta.

”Tulkin on ymmärrettävä kielen lisäksi keskustelijoiden eri näkökulmat ja siirrettävä oma minä ja omat näkemykset sivuun", Mari Vainikka sanoo.

Moni Tehy-lehden kyselyyn vastannut kertoi, että asiakkaalla, potilaalla tai lapsen vanhemmalla saattaa olla vaikeuksia luottaa tulkkiin esimerkiksi tämän sukupuolen tai alkuperämaassa käytyjen konfliktien vuoksi. Joskus tulkin läsnäolo voi torpata vuorovaikutuksen kokonaan.

Pikatulkkaus puhelimessa on tulkille vaativa työtehtävä.

Ongelmaksi voi muodostua myös Suomessa asuvan kieliryhmän pienuus ja yhteisöllisyys. Koko yhteisön asiointi saattaa olla yksittäisten tulkkien varassa, ja silloin heidän etiikkansa voi joutua ihmisten mielissä kovalle koetukselle.

Osan kulttuuriperäisistä vaikeuksista ratkaisee puhelintulkkaus, sillä silloin on varmempaa, että tulkki on vieras. Vaikeat asiat voivat jäädä kertomatta, jos tulkki on tuttu pienestä kieliyhteisöstä.

Kyselyn mukaan luottamusta syö myös se, jos herää epäilys, että tulkki lipeää ammatti­roolista ja tuo esiin omia arvoja ja asenteitaan esimerkiksi seksuaaliväkivallasta. Pahimmillaan lipeäminen voi vaikuttaa potilaan hoitoon, jos potilas jättää esimerkiksi jälkiehkäisyn ottamatta.

Tuttu tulkki

Kyselyyn vastanneet pyytävät tulkiksi mieluiten ennestään tutun ja luotettavan ammattilaisen, joka tuntee sosiaali- ja terveysalan tai varhaiskasvatuksen sanaston. Luottamusta vastanneissa herättää, jos tulkki myöntää, että jokin sana tai käsite ei ole tuttu ja pyytää muotoilemaan asian toisin.

Tutun tulkin pystyy varaamaan ennakkoon, mutta äkillisissä tilanteissa puhelintulkkaus tilataan tulkkipalvelusta tai pikatulkkaussovelluksen kautta.

Sote-ammattilaisen on hyvä tiedostaa, että pikatulkkaus puhelimessa on tulkille vaativa työtehtävä.

”Tulkki ei pysty valmistautumaan, eikä hän näe, millainen tilanne toisessa päässä on. Vähintään hänen pitäisi ennen tulkkausta tietää, keitä on paikalla, missä rooleissa ihmiset ovat sekä se, mitä on tarkoitus käsitellä”, Mari Vainikka sanoo.

Kyselyyn vastaajat pitävät tärkeänä, että tulkilla on riittävä suomen kielen taito ja hyvät vuorovaikutustaidot.

Häneltä toivotaan selkeää puhetta, riittävää tauotusta ja katsekontaktia kaikkiin osapuoliin. Tärkeää on myös se, että tulkki esittelee itsensä ja tehtävänsä sekä kertoo olevansa vaitiolovelvollinen. Tulkin tulee myös pitäytyä roolissaan eikä alkaa ohjeistaa potilasta, vaikka hän tuntisi toimintatavat entuudestaan.