Opistotutkinnon suorittaneiden tie jatko-opintoihin helpottui

Ikuisuusongelma poistuu. Opistotutkinnon suorittaneet pääsevät opiskelemaan ylempää amk-tutkintoa ilman tutkintonsa päivittämistä.

Kuvateksti
Tehyläisistä sairaanhoitajista 40 prosenttia on opistotutkinnon suorittaneita ja 60 prosenttia ammattikorkeakoulusta valmistuneita. Kuva: Ari Korkala

Vuodenvaihteessa voimaan tullut ammattikorkeakoululain muutos avaa opistotason tutkinnon suorittaneille portin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Aiemmin tähän on vaadittu tutkinnon päivittämistä ammattikorkeakoulututkinnoksi. Käytännössä ylempään amk-tutkintoon voi hakea opistopohjalta aikaisintaan vuoden 2020 alussa, jolloin hakukelpoisuutta koskeva lainkohta tulee voimaan.

Lakimuutos koskettaa monia: Opistoasteisen koulutuksen käyneitä on Tehyn jäsenissä paljon. Esimerkiksi sairaanhoitajista 40 prosenttia on opistotutkinnon suorittaneita ja 60 prosenttia ammattikorkeakoulusta valmistuneita. Sama suhde on myös esimerkiksi röntgenhoitajiksi ja fysioterapeuteiksi valmistuneissa.

Viimeiset opistoasteen tutkinnon tehneet valmistuivat vuosituhannen vaihteessa. Joukossa on runsaasti 45–50-vuotiaita, joille on kertynyt vahva työkokemus.

– Tämä on hyvä uudistus. Asia on pitkään ollut Tehyn koulutuspoliittinen tavoite. Muutos avaa jatko-opintopolun, joka on ennen ollut turhan pitkän tien takana. Olemme vuosien mittaan saaneet paljon palautetta siitä, mitä järkeä olisi opiskella sama ammatti kahteen kertaan. Uudistus olisi pitänyt saada jo aiemmin, mutta onneksi edes nyt, toteaa tutkimuspäällikkö Juha Kurtti Tehystä.

Hän tuntee ongelman omakohtaisesti, sillä hän on valmistunut opistotason röntgenhoitajaksi 1997. Opintojaan hän jatkoi yliopistossa.

Aivan aukotonta pääsyä ylempään amk-tutkintoon lakiuudistus ei takaa, sillä ammattikorkeakoulut ovat autonomisia.

Laissa asia on muotoiltu näin: ”Ylempään amk-tutkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi se, joka on suorittanut soveltuvan ammattikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon, tai se, jolla ammattikorkeakoulu katsoo muutoin olevan riittävät tiedot ja taidot opintoja varten.”

– Ammattikorkeakoulu saa itse arvioida, mitkä ovat riittävät tiedot ja taidot. Tälle pitäisi laatia yhteiset kriteerit, jotta eri oppilaitoksiin ei muodostuisi erilaisia käytäntöjä – riittääkö, että osaaminen on esimerkiksi koottu cv:hen. Pidän tärkeänä, että opistotutkinnon suorittaneiden työkokemus huomioitaisiin, Kurtti sanoo.

Ylemmät amk-tutkinnot vakinaistettiin vuonna 2005. Kokeilut alkoivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Tutkinto on 60–90 opintopisteen laajuinen ja sen suorittaminen kestää noin puolisentoista vuotta. Tunnusomaista sille on työelämälähtöisyys.

– Voisin kuvitella, että lakiuudistus lisää ylempien amk-tutkintojen vetovoimaa. Muutaman viime vuoden aikana opiskelupaikkojen määrää on lisätty.

Työtä hakiessa ylempi amk-tutkinto ja maisterin tutkinto ovat tasaveroiset – tai ainakin niiden pitäisi olla. Kumpikin niistä on pisteytetty kansallisessa tutkintojen viitekehyksessä osaamisen tasolle 7.

Yliopistot eivät pidä tutkintoja samanvertaisina. Opintopolku tyssää yhä, jos ylemmän amk-tutkinnon suorittanut haluaisi jatkaa tieteellisiin jatko-opintoihin yliopistoon. Käytännössä se tarkoittaa siltaopintoja.

– Tunnen vain yksittäisiä tapauksia, joissa ylemmän amk-tutkinnon suorittanut on päässyt suoraan yliopiston tohtoriohjelmaan. Tämä solmu pitäisi vielä saada auki.

28.1.2019 kello 14.15. Tarkennettu tieto siitä, että ylempään amk-tutkintoon voi käytännössä hakea opistopohjalta aikaisintaan vuoden 2020 alussa.