Turhauttaako? Näin innostut työstäsi uudelleen

Turhautuminen on hieno tunne, sanoo psykologi Jarkko Rantanen.

Kuvateksti
Tunteitaan kannattaa kuunnella, sillä niillä on aina jokin viesti välitettävänä. Kuvitus Pia Holm.

Ei huvita. Potilaat ottavat päähän. Väsyttää ja kyllästyttää. Miten motivaation saisi takaisin? Ja miksi se vaihtelee kuukaudesta toiseen ja jopa yhden päivän aikana?

Psykologi, valmentaja Jarkko Rantanen selittää motivaation vaihtelua tunteilla. Ne kulkevat motivaation kanssa käsi kädessä.

Tunteet aktivoivat tai vähentävät energiatasoamme ja saavat aikaan toimintaa. Innostus lisää energiaa ja aktivoi hyödyntämään näkemiämme mahdollisuuksia. Pelko ajaa välttelemään vaaraa. Vihan motivaationa on esteen raivaaminen, häpeän pahalta tuntuvan toiminnan lopettaminen.

– Tunteet ovat lyhytkestoisia. Meidän pitää innostua uudelleen ja uudelleen, jotta voisimme pitää motivaation korkealla. Toisaalta tunteet voivat olla syvempiä. Kun koemme työmme merkitykselliseksi, olemme valmiita sietämään epämukaviakin asioita. Uskoisin, että hoitoalalla työn merkitys on hyvin motivoiva tekijä.

Sisäinen motivaatio pohjautuu ihmisen kiinnostuksen kohteisiin ja arvoihin. Sen sijaan ulkoisessa motivaatiossa ponnisteluun kannustaa esimerkiksi palkkio tai titteli. Liittymismotivaatiosta puhutaan, kun potkua tekemiselle antavat toiset ihmiset, kuten mukavat työkaverit.

Hoitoalalla liittymismotivaatio on tärkeä voimavara sisäisen motivaation rinnalla.

– Kun on tutkittu työuria, hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että halutaan pysyä hoitoalan ammateissa, sanoo työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka.

Jarkko Rantanen painottaa ympäristön roolia motivaation lisääjänä tai vähentäjänä.

– Tunteet elävät tai sammuvat ympäristön mukana. Tunteet tarttuvat. Jos työkaverit eivät ole kiinnostuneita tekemästään, vähitellen omakin innostus hiipuu. Vastaavasti jos motivaatio alkaa itsellä loppua, työkavereiden innostus auttaa piristymään.

Persoonallisuuskin vaikuttaa. Toiset ovat päämääräkeskeisiä. He etsivät itselleen selkeän tavoitteen ja jaksavat vaikeuksista huolimatta edetä sitä kohti. Toiset kaipaavat vaihtelua. Muutokset eivät heitä heiluta, mutta rutiinit voivat puuduttaa.

Mitä tehdä, jos töihin ei huvita mennä?

– Jokaista ottaa välillä pattiin. Tuskin sellaista ihmistä onkaan, joka jaksaisi olla joka päivä innostunut. On ihan normaalia, että joskus menee muutama kuukausi, ettei työ oikein maistu, Marja-Liisa Manka toteaa.

Entä sitten, jos työ on tuntunut kiinnostavalta, mutta huomaakin vain rämpivänsä jollakin tavalla eteenpäin?

Manka kehottaa käymään asiaan suoraan käsiksi. Mikä mahtaa olla ongelmani, kun työ tympii? Mikä tunteen aiheuttaa? Miten pitkään tilanne on kestänyt? Kysy sitten: mikä lisäisi innostustani ja työn iloa?

Kielteiset tunteet kaappaavat herkästi huomion.

Mieti myös, minkälaisten silmälasien läpi tarkastelet työtäsi. Voisiko kyseessä olla tulkintaharha? Olisiko omissa asenteissa korjaamista?

Päivän aikana tapahtuu keskimäärin enemmän myönteisiä kuin kielteisiä asioita. Kielteiset tunteet vain kaappaavat herkästi huomion. Kun lähtee hakemaan elämästään tietoisesti myönteisiä asioita, myönteinen yleensä vahvistuu.

Mistä voisit olla tänään kiitollinen tai mihin tyytyväinen? Ehkä huomaat, että teet työtä, jonka koet merkitykselliseksi. Muistat, miten hyvää palautetta sait eilen potilailta. Ja tänäänkin ympärilläsi on ollut mukavia työkavereita.

– Stressaantuneena hyvien asioiden huomaaminen on vaikeaa. Työ voi tuntua vastenmieliseltä, vaikka itse työ ei ole muuttunut miksikään. Sitä on vain liikaa tai se kuormittaa, koska työkavereita on paljon sairaana, Manka muistuttaa.

Silloin auttaa, jos muistaa, että tilanne on ohimenevä. Työssä voidaan tarvita järjestelyjä, jotta kiirehuiput voidaan tasata. Pahimman yli pääset, kun teet vapaa-ajalla sellaista, joka rentouttaa ja virkistää. Saat uusia voimia arvioida myös työtäsi.

Tunteitaan kannattaa kuunnella, sillä niillä on aina jokin viesti välitettävänä. Jos joku on aina tyytymätön työhönsä ja kokee vain kielteisiä tunteita, hän ei tee sitä tahallaan. Ikäviin tunteisiin tulisi päästä käsiksi. Hapannaaman syyttely ei auta asiaa.

– Turhautuminen kertoo, että tahtoni on estetty. Se on hieno tunne, sillä silloin ihminen ei ole luovuttanut, vaan tahtomista on vielä jäljellä. Haluaisin tehdä työni hyvin, mutta en pysty, koska on liian vähän aikaa tai jokin muu estää. Tämä on varmaan tuttu tunne hoitoalalla, Jarkko Rantanen sanoo.

Turhautumista sietää paremmin, kun ensin on valmis nimeämään tunteensa.

Jos painiskelet turhautumisen kanssa, mieti kahta asiaa.

Pohdi ensin, voiko olosuhteille tehdä jotakin? Pystyisikö työtä organisoimaan uudelleen tai tekemään eri tavalla kuin ennen? Mihin voit itse vaikuttaa? Mitä haluaisit, että tehtäisiin? Mitä esimies ja työyhteisö voisivat tehdä?

Tarkastele sitten, miten pärjäät oman tunnetilasi kanssa. Turhautumista sietää paremmin, kun ensin on valmis nimeämään tunteensa. Kun olet tunnistanut turhautumisesi, ala rauhoittaa itseäsi tietoisesti.

Voisitko kenties keskittyä yhteen asiaan kerrallaan sen sijaan, että mietit tekemättömien töiden pitkää listaa. Voisitko olla paremmin läsnä siinä, mitä teet. Osaatko pitää riittävästi taukoja? Osaatko kannustaa itseäsi ja muita?

– Työyhteisöissä yritetään usein keksiä erilaisia palkitsemismalleja ja porkkanoita, joilla työtehoa voitaisiin kohottaa. Nekin ovat tärkeitä ja toimivat aikansa. Loppujen lopuksi aito, pitkäjänteinen motivaatio syntyy tunteesta, että saa arvostusta, edistyy ja tekee mielekästä työtä, Rantanen painottaa.

Eri työpaikoilla innostutaan eri asioista. Järkevää olisikin miettiä, mistä juuri meidän työpaikallamme on saatu virtaa lisää. Miten sitä voisi lisätä nyt?

Innostavat asiat voivat olla vaikka palautteen lisäämistä, uusien työkalujen hankintaa, erilaisia työtapoja tai ilahduttavia asiakastarinoita.

Jarkko Rantasen mielestä työpaikan tunteisiin kiinnitetään liian vähän huomiota. Kun työpaikalla puhutaan jatkuvasti siitä, mikä on pielessä, puhe alkaa ruokkia itseään eli tapahtuu niin sanottu negatiivinen siirtymä. Sen estämiseksi on tehtävä systemaattista työtä ja johdettava työpaikan tunneilmastoa.

– Vaikka yhteisissä palavereissa ajettaisiin sisään uusia asioita, niin eihän siitä mitään tule, jos porukka istuu poissa olevan näköisenä.

Avaimen on sovittava lukkoon. Jos ihmisillä on huono olo, ensin pitää selvittää, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä. Fiiliksiä nostava hauska tekeminen tulee vasta sen jälkeen.

– Kiitollisuus ja luottamus parantavat tehokkaasti tunneilmastoa ja motivaatiota. Ne lisäävät työhön sitoutumista, jonka myötä myös innostus kasvaa.

 

Tuunaa työtä

  • Miettikää työyhteisössä, ovatko työn tavoitteet sopivalla tasolla vai liian korkeat tai matalat?
  • Millainen on yhteishenki? Miten sitä voisi parantaa? Pohtikaa yhdessä, miten päivät lähtisivät hyvillä mielin käyntiin?
  • Pitäkää kehumishetkiä, ideavartteja ja rypyt pois -päiviä. Jos joukossa on myrkynkylväjiä tai räpättäjiä, voisiko heidät saada porukalla kuriin.
  • Millaista on esimiestyö? Jos siinä on ongelmia, voisiko työyhteisö esittää esimiehelle yhdessä toiveita ja ehdotuksia?
  • Voiko työn sisältöä muuttaa? Työtä tuskin voi nopeuttaa, mutta sitä voi tehdä aina uudella tavalla.
  • Tekemättömät työt kuormittavat. Jos pystyt, hoida ikävät asiat pois ensimmäisenä aamulla.
  • Löytäisinkö uusia haasteita? Voinko opettaa toisia, päästä mukaan projektiin, oppia uutta, soveltaa harrastustani työhön?
  • Voisinko tehdä työtä enemmän niiden kanssa, joiden kanssa se on mieluisaa? Parityöskentelyssä oppii ja saa toiselta tukea.
  • Olisiko aika tehdä jotakin muuta hoitoalalla tai vaihtaa työpaikkaa? Kouluttautuisinko uudelle uralle?

Teksti Merja Perttula