Poliittisessa puheessa synnyttäminen on ollut osallistumista ”synnytystalkoisiin”, uusien veronmaksajien tuottamista eli työvoiman biologista uusintamista.
Rajala ja Vaittinen, yhteiskirjoitusnimeltään Annastiina Rajala-Vaittinen, kohdistavat kuitenkin huomion syntyvien lasten sijaan synnyttäneisiin ja – akateemisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tabuja rikkoen – erityisesti synnytinelimiin.
Kirjoittajat tuovat esiin, millä tavoin synnyttäminen rapauttaa ruumista ja jättää jälkensä myös synnyttäneen mieleen.
Synnyttämisellä on vaikutuksia niin henkilökohtaisen elämän kuin kansantaloudenkin kannalta. Palkitussa artikkelissa tutkijat kysyvät, miten vaginallisten ihmisten hyvinvoinnista huolehditaan julkisessa taloudessa – kenen ehdoilla ja kustannuksella.
”Kaikilla talousjärjestelmillä on vaginaaliset rajansa”, Rajala ja Vaittinen tiivistävät artikkelin pääväittämää.
”Synnyttäminen on ainoa talouden uusintamiseen liittyvä biologinen tapahtuma, joka säännöllisesti repii ja venyttää ihmisruumiita rikki.”
Kirjoittajat korostavat ristiriitaa siinä, että vaikka heikkenevän huoltosuhteen Suomeen haluttaisiin uusia veronmaksajia, niin synnytyksen fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista ei kuitenkaan kanneta yhteiskunnan tasolla vastuuta.
”Vaginat eivät ole vain talouden käyttöesineitä ja uusintamisen instrumentteja. Niiden hyvinvointi ja pahoinvointi ovat intiimissä yhteydessä paitsi vaginallisten ihmisten hyvinvointiin myös julkisen talouden kestokykyyn.”
Synnytys rapauttaa synnyttäjän ruumista, ja sillä on jälkensä pitkälle elämään. Erityisesti tutkijat nostavat artikkelissa esiin raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin. Kansainvälisten arvioiden mukaan alatiesynnytyksestä jää joka kolmannelle synnyttäjälle virtsankarkailuvaivoja ja jopa joka kymmenennelle ulosteenkarkailua.
Artikkelin tutkimusote on feministinen: ”Vuodot ehkä syntyvät maailman luonnollisimmassa tapahtumassa, uutta ihmistä synnytettäessä, mutta vuotojen hoitamatta jättämisessä ei ole mitään luonnollista.”
”Synnyttäneiden inkontinenssi on asia, jonka osalta julkista taloutta voitaisiin parantaa leikkaamatta. Se on ennaltaehkäistävissä, jos raskaana oleville ja synnyttäneille tarjottaisiin esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiapalveluita. Mutta jos vaivaa ei hoideta nuorella iällä, lievä inkontinenssi voi iän myötä pahentua ja kerryttää inhimillisiä, taloudellisia ja ympäristökustannuksia koko elämänkaaren ajan”, tutkijat avaavat pidemmän aikavälin vaikutuksia.
Iäkkäillä virtsan- tai ulosteen inkontinenssi vaikuttaa esimerkiksi siihen, missä vaiheessa tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa.
Jotta inkontinenssin tai muiden raskauden ja synnytyksen aiheuttamien terveyshaittojen kansantaloudellisia kustannuksia voitaisiin laskea, tarvittaisiin riittävän pitkän aikavälin aineistoja.
”Elämänkaaren aikana kumuloituvien kustannusten arvioimiseksi olisimme tarvinneet vuosikymmenten ajalta hankittuja pitkittäisaineistoja. Sellaisia ei kuitenkaan ollut nyt mahdollista hankkia, joten päätimme hyödyntää tuolloin käynnissä olleessa inkontinenssihankkeessa kerättyä aineistoa sekä muuta aikaisempaa tutkimusta ja koostaa siitä elämänkulun, jonka tyyppinen monen synnyttäneen tarina saattaisi olla.”
Näin syntyi kuvitteellisen ”Annastiinan” fiktiivinen elämäntarina.
Tiina Vaittinen vetää myös Koneen Säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamaa Vaippahanketta, jonka tavoite on muun muassa hälventää aikuisten vaippoihin liittyvää häpeää. Siitä voi lukea Tehy-lehden artikkelista.
