Tottumus liikuntaan kasvaa kotona

Vanhempien liikuntatottumukset näkyvät heidän lastensa liikunta-aktiivisuudessa jopa 46-vuotiaaksi saakka. Tämä kävi ilmi LIKES-tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston laajassa tutkimuksessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien vapaa-ajan liikunnan merkitystä heidän lastensa liikunta-aktiivisuuteen 30 vuoden pitkittäistutkimuksessa (1980–2011). Sen perusteella ihmisen liikunnallisen elämäntavan taustalta löytyy vahva yhteys hänen vanhempiensa liikuntatottumuksiin.

Tuloksissa näkyy selvästi äidin ja isän liikuntatottumusten merkitys, sillä niillä on yhteys tyttöjen ja poikien liikunnalliseen elämäntapaan pitkälle aikuisikään.

Yhteys näkyy erityisen vahvana 24 ikävuoteen saakka, mutta säilyy siitäkin vielä parikymmentä vuotta eli keski-ikään asti. Tuloksiin ei vaikuttanut lapsuuden perheen asuinalue, vanhempien sosioekonominen asema eikä perhemuoto.

– Vanhempien vapaa-ajan liikunta luo perustaa lasten ja nuorten liikuntatottumusten muotoutumiselle sen lisäksi, että se edistää vanhempien omaa hyvinvointia, sanoo tutkija Kaisa Kaseva Helsingin yliopistosta.

Tutkijan mukaan tutkimuksella ei vielä päästä vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä tekijät yksilön liikunnallisen elämäntavan ja hänen vanhempiensa vapaa-ajan liikunnan yhteyttä tarkalleen selittävät. Hän arvioi, että kyse voi olla esimerkin voimasta: liikunnallinen elämäntapa tuntuu yksilöstä luonnolliselta valinnalta, kun lapsuudenkodissakin vanhemmat ovat olleet liikunnallisesti aktiivisia.

Myös perheiden yhdessä liikkuminen voi olla myöhemmälle aktiivisuudelle merkityksellistä.

– Kolmantena selittävänä tekijänä voi olla vanhempien tuki lapsensa liikuntaharrastuksille: kustanna, kuljeta, kannusta.

Nyt julkaistu tutkimus on osa fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimuskokonaisuutta, jossa hyödynnetään vuonna 1980 käynnistynyttä LASERI-pitkittäistutkimusta (Lapsuuden sepelvaltimotaudin riskitekijät).