En ihmettele, että kansalaiset ovat ymmällään, onko nyt hoitajapula vai ei. En enää itsekään tiedä, ketä ja mitä uskoa, ja googlatessakin saa vain ristiriitaista tietoa.
Fakta on, että hoitajien työpaikkoja on tällä hetkellä vain vähän tarjolla. Voisi kuvitella, että hoitajapulan aikana tilanne olisi päinvastainen? Mutta hoitajia on jopa työttömänä kortistossa.
Törmäsin Linkedinissä Työvoimapalveluiden vaikuttavuuteen ja tiedolla johtamiseen erikoistuneen yksikön päällikön ja tutkija Santtu Sundvallin helmikuiseen kirjoitukseen, jossa mainittiin, että esimerkiksi lähihoitajia oli työttöminä 1 894 enemmän edellisvuoteen verrattuna. Kasvua oli 42 prosenttia edeltävään vuoteen verrattuna.
Poissa ovat ne ajat, jolloin valmistuttuaan tai paikanvaihtoa suunnitellessaan sai itse valita, minne haluaa töihin. Itse olen viimeisen 15 kuukauden aikana ollut kuudella eri määräaikaisella sopimuksella sairaanhoitajan sijaisena tai perustason ensihoitajana. Yhteen työpaikkaan palasin sijaistamaan juuri kolmannen kerran. Muut ovat olleet yksittäisiä opintovapaan tai kesälomien sijaisuuksia.
Toki tiedän, että määräaikaisuudet ovat olleet tavallisia ennenkin, mutta nyt mennään sinne, minne päästään, ei sinne, minne halutaan. Onneksi olen itse viihtynyt ja kokenut työnteon mielekkääksi kaikissa niissä paikoissa, joissa olen ollut.
Haluaisin uskoa, että hoitajien sysipaska työtilanne ei johdu siitä, että hoitajamitoituksia laskettaisiin tai että hyvinvointialueilla säästetään. Haluaisin uskoa, että ylitarjontaa hoitajista on hetkellisesti siksi, koska heitä koulutetaan liikaa tarpeeseen nähden.
Haluaisin uskoa, että hoitajia ei vain tarvitse palkata heidän tilalleen, jotka jäävät vapaille tai eläkkeelle. Haluaisin uskoa, että hoitajia on yllin kyllin hoitamassa. Mutta totuus lienee jotain muuta?
Naisten työttömyys kasvaa poikkeuksellisesti nopeammin kuin miesten, Sundvall kirjoittaa. Hän myös toteaa sen olevan sidoksissa muun muassa hyvinvointialueiden tilanteeseen. Millainen se tilanne sitten on?
Nopealla googlaamisella selviää, että esimerkiksi elo-syyskuun vaihteessa ainakin Siun Sote, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue ovat ilmoittaneet yt-neuvotteluista.
Ja että ainakin Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa yt-neuvottelut ovat saatu kuluneen kesän aikana päätökseen. Paikoin henkilökuntaa vähennetään ja lomautetaan. Terveysasemia jopa suljetaan määräajaksi.
Meidän rakas yhteiskuntamme on romahduspisteessä, siltä minusta tuntui jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kuka meitä hoitaa ja millä rahalla, alkaa olla kuukausi kuukaudelta relevantimpi kysymys.
Hyvinvointialueiden tilanne huolestuttaa, kirjoitti Sundvall helmikuussa. Yhdyn tähän täysin, niin huolestuttaa minuakin. Lisäksi olen huolissani kaikista sotealalla työskentelevistä. En voi uskoa, että nykytilanteesta selviydytään ilman, että se jättää jälkiä hoitajiin.
Kuka jaksaa hoitaa jatkuvassa epävarmuudessa ja liiassa kuormituksessa. Myös palveluun tyytymättömien kansalaisten hoitajille antama palaute alkaa varmasti näkyä ja tuntua, vaikka haasteet, pulmat ja vaikeudet kasvattavatkin tiettyyn pisteeseen asti resilienssiä eli selviytymis- ja palautumiskykyä.
Resilienssin kasvua olen saanut itse kokea tässä opintojen aikana, nyt kahta vaille valmiina ensihoitajana. Siitä kasvusta toki olen kiitollinen, mutta silti haluan uskoa, että vielä koittaa päivä, kun tilanne on päinvastainen nykyiseen verrattuna.
Voimaa kaikille hoitajille!
Jenny
