Hoitotyöhön asiantuntijalle lisää aikaa ajatella

Hoitajan työn voi äkkiseltään nähdä tekemisen ja suoritusten kautta. Helppona hommana, jossa juostaan potilasvuoteen viereltä toiselle ja jaellaan lääkkeitä. Erityisesti näin on, jos on seurannut hoitajien työtä vain sivusta.

Monessa luovuutta, tarkkuutta, keskittymistä ja ratkaisukykyä vaativassa työssä on tilaa ja aikaa ajatella. Hoitajan työmitoituksesta ajattelulle on jätetty niukasti aikaa. Tässä suhteessa ajatus hoitajan työstä on jäänyt keskiajalle. Siksi puhun hoitajan kliinisestä työstä tarkoituksella pelkästään suorittavan ja käytännön työn sijasta myös tärkeänä asiantuntijatyönä.

Puhuttaessa asiantuntijatyöstä, ajatus muuttuu. Asiantyöstä ajatellaan yleisesti, että työntekijällä on aikaa pohtia ja ratkaista vaativia haasteita työssään. Keskustelu siirtyy työsuorituksista aivotyön kuormittavuuteen, aikaan opiskella uusimmat alan asiat ja fyysisestä aivotyön ergonomiaan.

Osan mielestä hoitajan kutsuminen asiantuntijaksi on haihattelua. Silloin on syytä kysyä, kenen asiantuntijuuteen hoitotyö sitten perustuu. Kuka omistaa hoitotyön asiantuntijuuden, jollei hoitaja, joka tuntee tekemänsä työn sen teorioista lähtien? Määrittelyä ei voi tehdä mikään muu ammattiryhmä tai taho, vaikka asiantuntemus olisi osittain jaettua.

Väitän, että tämän päivän hoitotyössä osaamisen ja sen päivittämisen vaatimus on keskeistä. Tehokkainta hoitotyössä ei ole aina nopeus. Työn ideointi ja uuden opettelu vaatii ajan lisäksi myös rentoutta ja vitkastelua. Väitän myös, ettei edellä mainittua osata hoitotyössä arvostaa lainkaan, ennen kuin sattuu hoitovirhe. Mutta miten voi kuvitella esimerkiksi tutkitun tiedon siirtymisen käytännön hoitotyöhön, ellei se tapahdu juuri hoitajan asiantuntijatyöskentelyn aikana?

Säännönmukainen vierailijoiden kauhistelun kohde on hoitajan istuminen tietokoneella tai keskusteleminen kahvihuoneessa. Voin kertoa hämmästelijöille, että työvuorosta palaa helposti pari tuntia tietokonetta tutkiskellen. Tauoilla taas on merkittävä osa työstä ja emotionaalisesta kuormituksesta palautumisessa, kuten missä tahansa asiantuntijatyössä.

Kahvihuoneessa istuminen voi olla kuormituksen tasaamista, aivojen lepuuttamista tai aikaa ajattelua varten. Se voi olla myös ainoa hiljainen paikka, jossa ehtii hetken keskittyä kunnolla. Samat vierailijat puistavat päätään, jos kysytään että voisiko hoitajan työn hoitaa kuka tahansa. Nyökyttelyä taas saa osakseen ajatus siitä, että hoitaja jos joku on oman työnsä paras asiantuntija.

Hoitotyön asiantuntijuus ei siis synny ainoastaan koulun penkillä, pitelemällä potilasta kädestä kiinni, jakamalla ruokatarjottimia tai vetämällä lääkkeitä ruiskuun. Siksi hoitotyöntekijä tarvitsee asiantuntijana lisää aikaa ajatella. Osa asiantuntijuutta on myös itsensä johtaminen ja työnsä rajojen määrittely. Se osoittaa vahvaa ammattiylpeyttä ja oman ammattialan ja kollegoiden asiantuntijuuden arvostamista.

Lue myös: Hoitajapula uhkaa Suomea.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.