Kuva: Jan Holmberg

Hoitajana voi olla vaikea esiintyä julkisuudessa

Artikkeleihin, uutisiin ja radioon halutaan haastatella hoitajia, jotka ovat tehneet töitä koronaviruspandemian aikana. Kuulostaa hyvältä idealta, mutta toimittaja törmää äkkiä hiljaisuuteen. Haastateltavaa hoitajaa ei löydy mistään.

Hoitajat eivät yleensä halua tai uskalla astua julkisuuteen. Eivät ainakaan omalla nimellä ja kuvalla. Tiedän tämän, koska journalistit ovat usein yhteydessä minuun. Kyselevät hyviä haastateltavia milloin mihinkin juttuun. Yritän kaivaa hoitoalan verkostoistani heille sopivaa haastateltavaa, mutta helppoa se ei ole.

Itse annan haastatteluita toimittajille sairaanhoitajan työstä. Hoitotyön asiantuntijana nostan näkemykseni yleiselle tasolle. Työpaikan ja hoitajan työn olosuhteiden kertomiselle ei ole laillista estettä niin kauan kuin tiedot pitävät paikkansa. Omasta työstään hoitaja saa puhua. En työskentele terveydenhuollossa salaisena agenttina.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

En koskaan esiinny julkisesti työnantajieni edustajana, ellei siitä ole nimenomaan työnantajan kanssa sovittu. Tarkistan toimittajan jutun aina etukäteen ennen sen julkaisua. Pyydän korjausta tekstin kohtiin, jotka toimittaja on ymmärtänyt väärin. Tärkeintä on, että muistaa pitää kielen keskellä suuta koko haastattelun ajan. Aivan kuten hoitotyössä, myös haastattelussa suoraan puhuminen on taitolaji.

Miksi niin monet kollegani sitten kieltäytyvät median yhteydenottopyynnöistä? Siihen on useita syitä. Suurin syy on, että hoitajat pelkäävät joutuvansa töissä vaikeuksiin, menettävänsä työpaikkansa. Ja kyllä. Suomessa on sananvapaus, mutta se ei ole rajaton. Muu lainsäädäntö rajoittaa sitä, kuten rikoslaki.

Hoitajaa, kuten muitakin työntekijöitä, sitoo juristien mukaan lojaliteettivelvoite. Sen mukaan hoitaja ei saa aiheuttaa työnantajalle tai liiketoiminnalle tarkoituksellista vahinkoa. Myös työsopimuslaki kieltää liikesalaisuuksien levittämisen. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki taas rajoittaa potilastietojen levittämistä.

Hoitaja on voinut myös allekirjoittaa työsopimuksen, minkä mukaan mistään työpaikkaan tai työsuhteeseen liittyvästä asiasta ei saa puhua kenellekään. Kuinka moni hoitaja ajattelee pykälää, kun on allekirjoittamassa työsopimusta? Jokaiselta työpaikalta löytyy myös some-ohjeet, jotka rajoittavat hoitajan julkista toimintaa myös vapaa-ajalla.

Koronakeväänä hoitajat saivat huomata, mitä tarkoittaa poikkeustilan viestintä. Monilla työpaikoilla ilmoitettiin, että kaikki median haastattelupyynnöt ohjataan viestintäyksikköön tai tietylle henkilölle. Määrättiin tai toivottiin, etteivät hoitajat antaisi haastatteluja ilman työnantajan lupaa kellekään ja miettisivät, mitä sosiaalisessa mediassa työpaikkansa edustajina kirjoittavat.

Edellä mainituista syistä saan hoitajilta, esimiehiltä ja eri alojen vaikuttajilta runsaasti positiivista palautetta rohkeudesta, kun tuon esiin vaikkapa hoitoalan epäkohtia tai onnenkyyneleitä tuottavia asioita. Rohkeudesta en tiedä. Minua ohjaa kolme periaatetta julkisessa toiminnassani ja mikrovaikuttajana somessa.

1. Jollei hoitajista löydy some- ja mielipidevaikuttajia, luovutamme kaiken vallan määritellä itsemme, työmme ja asiantuntemuksemme muiden ihmisten ja ammattiryhmien käsiin.

2. Halu toimia eettisesti oikein. Sairaanhoitajien eettisen ohjeen mukaan sairaanhoitajan tulee osallistua ihmisten terveyttä, elämän laatua ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon.

3. En koskaan ajattele, etten olisi paras henkilö puhumaan omasta työstäni. Sen sijaan ajattelen, etten ole aina paras asiantuntija ottamaan kantaa vaikkapa toisen hoitotyön erikoisalan asioihin.

Periaatteessa työnantaja ei voi kieltää hoitajia antamasta haastattelua. Ihan perushaastattelun antamalla on vaikea katsoa, että hoitaja vaikeuttaisi työnantajansa liiketoimintaa. Hyvien tapojen mukaista toki on, että kertoo työnantajan edustajalle etukäteen antavansa haastattelun. Ja vaikka esimiehiä tai työnantajaa ei pidä mennä haukkumaan, niin toimintatapoja voi kritisoida.

Meillä on valtavan osaavia ja fiksuja hoitajia maa väärällään, mutta vaikenemisen kulttuuri. Harmittaa, etteivät hoitajat ota riittävästi kantaa asioihin. Kaiken edellä mainitsemani vuoksi toki ymmärrän, että hoitajana voi olla vaikea esiintyä julkisuudessa. Helpompaa on sulkea suunsa ja kieltäytyä haastattelupyynnöstä. Toivon, että siihen tulee muutos.

Lue myös: Mistä saada hoitajia, jotka jäisivät hoitoalalle?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Armi Turunen kuva

Hyvä kirjoitus. Pisti silmään vain tuo, kun puhuttiin yksinomaan sairaanhoitajista.
Hoitoala käsittää lähihoitajatkin.
Heilläkin saattaa olla paljon sanottavaa!😊
Kiitos!🙏

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kiitos kommentista. Kirjoitan Mainio-blogia mm. sairaanhoitajana, opettajana ja kirjailijana. Minulla ei ole lähihoitajan tutkintoa. Siitä syystä kohdissa, jossa viittaan sairaanhoitajaan viittaan kokemuksellisesti itseeni työssäni. En voi vastaavasti puhua lähihoitajan äänellä hoitotyöstä ja lähihoitajan eettisistä periaatteista. Muissa tekstin kohdissa käytän sanaa hoitaja, jolla viittaan koko hoitoalaan, myös lähihoitajiin. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikilla hoitajilla on oikeus puhua työstään ja lähihoitajilla olisi paljon kerrottavaa omasta työstään. Siksi rohkaisen myös lähihoitajia kertomaan enemmän julkisesti omasta työstään ja antamaan siitä haastatteluja toimittajille.

Mainos
Mainos