Kuva: Canva

Miksi kirjoitat aina niin negatiivisesti hoitajista?

Saan aika ajoin blogipalautteena kysymyksen: Miksi kirjoitat aina niin negatiivisesti hoitajista? Kysyjät kokevat, että nälvin hoitajia ja esitän sosiaalisessa mediassa arvokkaat työntekijät kurjassa valossa. On suoraan sanottu, ettei opiskelijoita saada hoitoalalle negatiivisten puheideni vuoksi.

Tähän palautteeseen on vaikea vastata yksiselkoisesti. Aloitetaan vaikkapa siitä, että olen ylpeä hoitajakollegoistani. Hoitotyön tekeminen on huikea matka ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja ammatti-identiteetin kasvuun. Hoitajat ansaitsevat työstään niin paljon parempaa kuin monessa työpaikassa on tarjolla. Arvostan asiansa osaavia hoitotyöntekijöitä ja johtajia.

Aika paljon olen pitänyt esillä hoitoalan työolosuhteita, työilmapiiriä, turvallisuutta, jaksamista ja johtamisen kysymyksiä. Kirjoittanut ja esiintynyt tyylilleni uskollisesti eli kriittisesti ja napakasti. Kiitosten ja ilon vastapainona en myöskään pelkää tuoda esiin muita tunteitani, kuten pettymystä tai vihaisuutta. Jos se poikkeaa totutusta hoitajamuotista, niin hyvä on.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ajattelen, että hoitajan työolosuhteita tulee kehittää kriittisellä silmällä ja läpinäkyvästi. Siten, että reilusti tunnustetaan, mikä hoitotyössä sujuu ja mikä ei. Sitten kääritään hihat ylös. Juhlistetaan sitä mikä toimii ja kehitetään sitä, mikä ei toimi. Keikkasairaanhoitajana huomaan, että kehitettävää hoitajien työpaikoilta löytyy. Mutta. Löytyy myös timantteja, kuten kotisairaalan hoitotyö

En kirjoittaisi epäkohdista, jollei aihetta olisi. Pyrin myös aina perustelemaan kantani. Tiedän, mistä sairaanhoitajana, opettajana, tietokirjailijana ja hoitotyön asiantuntijana puhun. Eniten olen huolissani yrityksistä vaientaa hoitotyön ääni. Siitä, ettei hoitaja saisi antaa työnsä parhaimpana asiantuntijana haastatteluja mediaan, toimia somevaikuttajana tai puhua työpaikallaan kaikista hoitotyötä koskevista asioista. 

Koulutan myös hoitoalan työntekijöitä. He ansaitsevat kuulla edellä mainitut asiat. Lisäksi heidän tulee oppia pitämään itsestään hyvää huolta. Hyödyntää ja vaatia työssäjaksamista tukevia rakenteita voidakseen hoitaa potilaita laadukkaasti. Olla aloitteellisia ja neuvotella vastuiden vastapainoksi oikeuksia ja työetuja. Siten hoitoalalle syntyy rekrytointilupausten lisäksi pitovoimaa.

Työpaikoilla, koulussa ja yhteiskunnassa on kestettävä moniäänistä keskustelua, kunhan se on asiallista. Tarkoituksena ei saa olla yhteisösääntöjen rikkominen tai laittomuuksiin meneminen. Siitä taas olen palautteen antajien kanssa samaa mieltä, että voisin esittää asiat toisin. Ongelmana on, että toisin sanomalla viestini ei ole saavuttanut niitä, joiden olen halunnut sen kuulevan.

Minulta perätään palautteissa hoitoalan kehittämisen pullonkaulan osoittamista ”jatkuvan hoitajakitinän” tilalle. Ne olen jo ajat sitten esittänyt, ja useampaan kertaan. Akuuteimmat ovat: 1. palkkaus ja palkkiojärjestelmät paremmaksi, 2. riittävät resurssit laadukkaan ja eettisen hoitotyön takaamiseksi, 3. työilmapiiri ja johtaminen kuntoon, 4. satsaaminen työhyvinvointiin ja lisäkoulutukseen ja 5. paremmat väylät uralla etenemiseen. Perustelut löytyvät, ja keinoja on. Hyviä käytäntöjä löytyy ympäri Suomen, joista ottaa tarvittaessa mallia.

Lopuksi vielä suora vastaus suoraan kysymykseen: Miksi kirjoitat aina niin negatiivisesti hoitajista? Kiistän kirjoittavani lähtökohtaisesti ja aina negatiivisesti hoitajista. Sen huomaa syventymällä tarkemmin ja ajatuksella kirjoittamiini blogiteksteihin.

Minkälaisista aiheista sinä haluaisit Mainio blogista lukea?

 

Lue myös: Hoitoalan paras pitovoimatekijä ovat mahtavat hoitajakollegat

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Sairaanhoitajaopiskelija kuva

Olen nelikymppinen sairaanhoitajaopiskelija, alanvaihtaja toiselta alalta. Takanani on nyt kolme harjoittelujaksoa, ja olen pöyristynyt alasta, lähinnä isosta osasta tulevia kollegoitani.

Jokaisessa harjoittelupaikassani olen törmännyt negatiivisesti esitettyihin kysymyksiin (’miksi vaihdat tälle alalle?’), opiskelijoiden ala-arvoiseen kohteluun (opiskelijalla ei ole nimeä, ei vastaanottajaa harkkapaikassa, ei tervehtimisiä, ei tunnuksia koneelle, ei istumapaikkaa, ohjaaminen on tiuskimista, korvien ummistamista, ivallisia vastakysymyksiä tms.) ja potilaiden kohtelukin on satunnaisesti eettisesti arveluttavaa.

Jännityksellä, joskin avoimeen mieleen pyrkien aloitan muutaman viikon kuluttua taas seuraavan harjoittelun. Olen miettinyt, onko hoitajat niin ahtaalla (kiire?!), onko ohjaaminen totaalista pakkopullaa, onko hoitajista osa väärällä alalla, vai mikä on syy ja ennen kaikkea, miten korjata tilannetta? En varmasti ole yksin kokemuksieni kanssa.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Tosi kurja kuulla kokemuksistasi. Toivon, että löydät harjoittelu- ja työpaikan, jossa kokemus on toisenlainen. Paras oppi on se, ettet itse valmiina ammattilaisena koskaan kohtele (tulevia) hoitajakollegoita kuvaamallasi tavalla. Tämä on ehdottomasti asia, joka tulee muuttaa ja muutos lähtee vain hoitajista itsestään.

Mainos
Mainos