Miten valmistua hoitamaan, kun pelottaa?

Olen usein sairaanhoitajana tilanteessa, jossa minua pelottaa. Epäilen kykyäni auttaa potilasta. Pelkään, etten ehdi tehdä tarpeeksi, en osaa riittävästi tai teen hoitovirheen. Joskus pelkään potilaan vakavaa sairautta, väkivaltaisuutta tai sitä hetkeä, kun kaikki voitava on jo tehty. 

Viisautta on pysähtyä pelon ääreen. Ei esittää pelotonta, vaan arvostaa pelon kokemusta. Antaa tunteen tulla aivoista hyökyaaltoina läpi kehon. Tarkastella epämukavuutta ja pelon tuomaa viestiä päästääkseen pelosta lopulta irti. Terve pelko saa kunnioittamaan vaikkapa koronavirusta.

Hoitajan on tultava sinuiksi erilaisten pelkojen kanssa, koska siitä on hoitotyössä hyötyä. Epämiellyttävä tunne saa varautumaan hoito- ja vaaratilanteisiin. Pelkoa aiheuttaneet tilanteet opettavat ennakoimaan ja mieltä terästäytymään ajoissa. Olemaan tarkempi, varovaisempi ja vastuullisempi työssään. Ylipäätään pitämään huolta mielestään.

Jännitys ja epävarmuus ovat hoitotyössä OK. Paniikki, lamaantuminen ja potilasturvallisuuden vaarantaminen taas eivät. Siitä syystä väitän, että hoitajan on syytä tutustua omiin ja potilaansa demoneihin niin tarkasti kuin taitaa.

Käsittelemätön pelko ja epävarmuus näkyvät hoitajasta. Pelokas hoitaja käyttäytyy välttelevästi, halveksien tai tavoittelee hoitotyössä täydellisyyttä. Sellainen hoitaja voi olla ylisuorittaja ja kokea itsensä jatkuvasti riittämättömäksi.

Vihamielisen ja ylihoivaavan hoitajan käsissä potilaan kohtelu näyttäytyy vastenmielisenä. Hoitaja ottaa silloin asiakseen potilaan määräilyn ja puolesta tekemisen. Hän vie potilaalta mahdollisuuden yrittää, onnistua ja toipua itse. Siksi on turha ihmetellä, miksi potilas muuttuu pelokkaaksi tai passiiviseksi tällaisen hoitajansa käsittelyssä. Pelko on tunne, joka myös tarttuu.

Miten hoitaja sitten saa pelon pysymään ammatillisessa mitassa? Pelon hetkellä on tärkeintä muista hengittää (vaikka se kuulostaa lapselliselta). On mietittävä, kertooko pelko itsestä, potilaasta, jostain toisesta henkilöstä, ajasta, paikasta vai tilanteesta. Sitten on kuunneltava itseään ja tehtävä päätöksiä.

Yksi tärkeimpiä hoitajan mielen työkaluja on kyky tyynnyttää itseään. Valmistua olemaan tiukoissa tilanteissa armollinen ja myötätuntoinen myös itseään kohtaan. Käyttää pelosta tulevaa energiaa oleellisiin asioihin keskittymiseen hoitotyössä. Olla pelkäämättä epäonnistumisia. Tietää mokaavansa jossain vaiheessa paremmin kuin kukaan muu ja oppivansa siitä.

Eikä siis hätää. Toistuvasti haastavissa tilanteissa toimiessaan oppii säilyttämään arvionti- ja toimintakyvyn, vaikka purskahtaisi itkuun. Hoitotyössä kun on oltava monella tavalla myös rohkea. Se tarkoittaa uskallusta tehdä asioita siirtämällä pelon tunteet hetkeksi sivuun. Siksi hoitajana on opittava epävarmuuden sietämistä ja haavoittuvuutensa hyväksymistä, muttei tyhmänrohkeutta.

On myös oikein kertoa kollegoilleen pelkäävänsä. Se on tärkeä havainto, joka tulee ottaa jaettuun käsittelyyn. Pelon lieventymiseen voidaan usein vaikuttaa juuri tiimityöllä, opettelemalla yhdessä ja kannustamalla kollegaa selviytymään epämiellyttävän tunteen kanssa. Ja valmistua yhdessä hoitamaan asia, mikä yhtä tai useampaa hoitajaa pelottaa.

Lue myös: 5 asiaa, joita sisukas hoitaja ei tee

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.