Suomi hemmottelee vaihtelunhaluista neljällä vuodenajalla. Ne tarjoavat aina jutunjuurta – ja pelastavat small talkiin tottumattoman kiusallisilta hiljaisuuksilta. Harmi vain, että säästä puhutaan useimmiten valittaen.
Kuluneena kesänä päiviteltiin ensin koleutta ja sateisuutta, sitten viikkotolkulla jatkuvia paahtavia helteitä. Ja ihan kohta alkaa loka-marraskuun ankeuden parjaus. Tietenkin valitan myös itse, mutta pyrin siinä säästeliäisyyteen, etenkin näin syksyisin, kun olen täynnä intoa ja toteuttamista odottavia suunnitelmia.
Ajattelen syksyä uutena alkuna. Tämä on kenties peräisin koulu- ja opiskeluajoilta, jolloin lukuvuoden käynnistyminen sisälsi lupauksen jostain jännittävästä.
Loppukesästä postilaatikkoon tupsahtanut kansalaisopiston kurssiesite oli minulle eräänlainen mahdollisuuksien katalogi. Vietin sen parissa pitkiä aikoja suunnitellen, mille kursseille voisin osallistua. Nuoruusvuosinani ehdinkin kokeilla kaikenlaista astangajoogasta huovutukseen.
