Ketä jännittää eniten – lasta, vanhempia vai näytteenottajaa?

Pienelle lapselle verinäytteenotto voi olla hyvin pelottavaa, vähintäänkin jännittävää. Myös vanhempia voi jännittää – ja niin myös näytteenottajaa. Lapsi saattaa pelätä uusia ja outoja tilanteita, ja pelko voi kummuta aiemmista näytteenotoista.

Tilanne on sitä vaikeampi, mitä pienempi lapsi on. Hän ei ehkä ymmärrä syytä toimenpiteeseen. Sairaan pikkupotilaan sietokyky voi olla heikentynyt, mikä saa tilanteen tuntumaan vielä epämiellyttävämmältä.

Bioanalyytikko näkee lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen. Aikuisen pelko tai reippaus voi tarttua lapseen, sillä hän ottaa mallia vanhemman käytöksestä. Samalla lapsen pelko ja kipu voi ahdistaa vanhempaa ja saada sydämen sykkyrälle. Kiukutteluna, itkuna ja vastusteluna purkautuva pelko vaatii vanhemmaltakin paljon.

Näytteenottajaa kannattelee tilanteessa ammatti-identiteetti, joka pohjautuu ammatilliseen osaamiseen ja laillisesti säädettyyn oikeuteen harjoittaa ammattia. Työ vaatii taustalleen teoriatietoa esimerkiksi näytteenottotavoista, näytteen käsittelystä, oikeista ottoajankohdista ja aseptiikasta. Reunaehtoja ja vaatimuksia on paljon, unohtamatta lapsia koskevia omia teknisiä vaatimuksiaan.

Onnistumisesta ei voi etukäteen olla varma. Kädentaidoissa on pystyttävä usein pieniin ihmeisiin, jotta kaikki pysyy hallinnassa. Sekin paineistaa, kun pitää onnistua nopeasti, kivuttomasti ja yhdellä pistolla. Tilanteen hallinta vaatii sosiaalista jonglöörausta. Lasta kohtaan on oltava luja, kannustava, myötätuntoinen ja viihdyttävä. Sitä kaipaa myös huoltaja.

Ei ole helppoa olla roolissa, jossa joutuu aiheuttamaan toistuvasti kipua lapselle. 

Vaikeimpia tilanteita ovat ne, joissa onnistuminen ja yhteistyö on hankalaa, esimerkiksi silloin kun lapsi ei pysy napakasti paikoillaan. Silloin tarvitaan kykyä lukea tilannetta ja omienkin pelkojen voittamista. Työ vaatii erinomaista ammattitaitoa ja hyvää henkistä kanttia: ei ole helppoa olla roolissa, jossa joutuu aiheuttamaan toistuvasti kipua lapselle. Hyvä työmotivaatio on välttämätöntä.

Kun teknisesti vaikea näytteenotto onnistuu, voi tuntea ammatillista ylpeyttä. Palkitsevinta on kokea pienen potilaan onnistunut motivointi ja näytteenoton jälkeinen helpotus. Paljon pelastaa lasten kyky elää hetkessä. Monesti vastaanotolta lähtee hymyilevä lapsi. Harmit unohtuivat jo. Ja silloin hymyilyttää näytteenottajaakin.