Uskalla ihmetellä ja kysyä – vastausta ei aina löydy oppikirjoista

Tuhannet opiskelijat ovat tänäkin syksynä uuden ja tuntemattoman edessä. Opintojen edetessä odotukset omasta osaamisesta kasvavat: tekee mieli näyttää, että kyllä minä jo osaan. Luennoilla tai työpajoissa ei ehkä kehtaa nostaa kättään ja kysyä, koska muut näyttävät jo siltä, että ymmärtävät. Harkkapaikassakin voi tuntua turvallisemmalta seurata hiljaa sivusta, kun jo ammatissaan olevat tekevät työtään.

Yksi tärkeimmistä opiskelutaidoista on rohkeus kysyä ja kyseenalaistaa. Se ei kerro osaamattomuudesta. Yhtä lailla on fiksua osata sanoa, jos ei jotain osaa. Ole siis rohkea. Sano, jos et osaa. Kysy, miten tämä pitikään tehdä.

Tehyläisten työ pitää sisällään alati muuttuvia tilanteita, joihin ei aina löydy yhtä oikeaa vastausta oppikirjoista. Ammattitaidon perusta on vankka tietotaito. Työssä kohtaa kuitenkin ihmisiä, joiden elämäntilanteet, sairaudet, voimavarat ja tarpeet ovat erilaisia kuin oppikirjoissa. Silloin tarvitaan tiedon lisäksi kykyä havainnoida, ajatella ja kysyä.

Opiskeluaikana kannattaa rikkoa myös tuttuja ympyröitään. Mene harjoitteluun paikkaan, josta et tiedä juuri mitään, tutustu potilasryhmään, jonka parissa et kuvitellut työskenteleväsi, ja katso uteliaana, miten työtä tehdään erilaisissa yksiköissä. Ulkomaillakin voi harjoitella, kuten jutussamme kerromme.

Kaikista harjoitteluista ei tarvitse löytyä tulevaisuuden unelmatyöpaikkaa. Sekin on arvokas tieto, jos jokin ala ei tunnu omalta. Mukaan tarttuu kuitenkin aina jotain muuta tärkeää.

Potilaana mieleeni jäi nuori opiskelija, joka tervehti minua leikkaussaliin mentäessä. Hän katsoi minua rauhoittavasti silmiin ja sanoi: ”Hei, olen Sandra ja seuraan täällä opiskelijana mukana.” Jännittävässä hetkessä hän oli ihminen, joka sai minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi.