Lisää alaisia, enemmän byrokratiaa – hyvinvointialueet ovat muuttaneet pomojen työtä rajusti

Tällä viikolla Minna Kyttänen jakaa työpäivänsä näin: maanantai ja perjantai Huittisissa, tiistaista torstaihin Säkylässä. 10 000 asukkaan maaseutukaupunki Huittinen ja 6 000 asukkaan pikkukunta Säkylä sijaitsevat Satakunnan hyvinvointialueella, puolimatkassa Turusta Tampereelle. Kyttänen työskentelee molemmissa kotihoidon esihenkilönä.

Suurin osa tehyläisistä hoitotyön johtajista on juuri Kyttäsen kaltaisia lähiesihenkilöitä. Hyvinvointialueet ovat viime vuosina muuttaneet heidän työtään rajusti.

Kyttänen alkoi johtaa Huittisten kotihoitoa keväällä 2022, puoli vuotta ennen hyvinvointialueita. Säkylän tiimin hän sai tontilleen loppuvuonna 2024. Huittisissa vastuuta jakaa työpari, toinen esihenkilö.

Kyttäsen tehtävänä on ollut yhdistää kahden tiimin toimintatavat ja huolehtia, että ne omaksuvat uuden hyvinvointialueen käytännöt.

Se onkin ollut kinkkistä.

”Kunta-ajan kulttuurit ovat tiukassa. Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka tiukassa.”

Jatkuvia uudistuksia

Minna Kyttänen tuo yhteen Huittisten ja Säkylän kotihoidon työkulttuureita, mutta lähiesihenkilöt toimivat aina toisellakin rajalla: siellä, missä sote-hallinto törmää arjen hoitotyöhön.

Viime vuosina lähiesihenkilöt ovat saaneet lisää alaisia. Hallinnollinen työ on lisääntynyt, monen jaksaminen on kortilla.

Hyvinvointialueilla uudistukset ovat jatkuvia. Lähijohtajien pitää kertoa niistä omille joukoilleen.

”Esihenkilöille tulee hyvinvointialueilta käskyjä ja tehtävälistoja, jotka pyydetään laittamaan käytäntöön. Suunnanmuutoksiin ei aina anneta aikaa”, sanoo Petra Marjamaa.

Hän on Tehyn ammatillisen edunvalvonnan päällikkö ja Tehyn johtajakoulun mentori.

Ilmiö on Minna Kyttäselle tuttu. Kotihoitoon on viime vuosina tullut paljon muutoksia. Ylemmiltä tasoilta tulee linjauksia, joita Kyttäsen tiimit yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa. Uuden omaksuminen vie kuitenkin aikaa.

Aina linjaukset eivät myöskään ole valmiita vietäväksi kentälle, Kyttänen sanoo. Etenkin hyvinvointialueen aloittaessa tilanne oli hänestä ”katastrofaalinen”.

”Asiat tulivat käytäntöön keskeneräisinä, ja seuraavalla viikolla ne vedettiinkin pois. Nyt osaan jo arvioida, mitä kannattaa viedä eteenpäin heti.”

Silläkin on väliä, miten linjauksista kerrotaan. Kyttänen tavoittaa kahdessa kunnassa vuorotyötä tekevän porukan kerralla vain sähköpostilla, mutta tapa voi tuntua alaisista kylmältä.

”Saan kritiikkiä, jos minulta tulee viestejä koko ajan.”

Yhteistyö kuormittaa

Työvuorolistat, poissaolot, sijaisten hankkiminen, lääkeluvat. Linjauksista sopiminen, kuulolla oleminen. ”Ja vastuu kaikesta”, Kyttänen tiivistää työnkuvansa.

Hän on tiimiensä mukana myös pohtimassa asiakkaiden hankalimpia tilanteita.

Huittisten ja Säkylän tiimeissä on vajaat 40 työntekijää, joista valtaosa on lähihoitajia. Sairaanhoitajia kahteen tiimiin kuuluu yhteensä kuusi.

Molemmilla paikkakunnilla työntekijöiden on voitava tuntea, että esihenkilö on tavattavissa. Siksi Kyttänen jakaa viikkonsa Huittisten ja Säkylän välillä.

”Aina on ovi auki jommallakummalla toimistolla.”

Erityisen tarpeellista on ollut pitää ovi auki Säkylässä. Siellä luottamus on pitänyt luoda alusta alkaen. Huittisten kotihoito oli Kyttäselle ennestään tuttu yhteisö, sillä ennen esihenkilön pestiä hän oli työskennellyt tiimissä sairaanhoitajana lähes vuosikymmenen.

Läsnäolo nousi esiin tärkeänä myös yamk-opinnäytetyössä, jonka sairaanhoitaja Mari Randmaa teki keskisuomalaisten terveysasemien esihenkilöistä muutosjohtajina. Henkilökunnan tukena oleminen, kuunteleminen ja viestinnän selkeyttäminen olivat heille olennaisia asioita.

Muutoksille toivottiin myös parempia perusteluja, sillä ne vähentäisivät muutosvastarintaa.

Oman työn hallinta tuntui kuitenkin vaikealta, ja esihenkilöt kokivat sen heijastuvan työyhteisön hyvinvointiin. Ylemmältä taholta koettiin painostusta, Randmaa sanoo. Se koettiin raskaaksi.

”Muutoksille toivottiin myös parempia perusteluja, sillä ne vähentäisivät muutosvastarintaa.”

Tutkielman vastaajat kaipasivat omilta esihenkilöiltään enemmän arvostusta ja ymmärrystä työn vaativuudesta. Myös koulutusta muutoksen johtamiseen perättiin.

Vastaajat mainitsivat, kuinka hyvinvointialueet ovat tuoneet mukanaan yhä uusia tahoja ja ammattiryhmiä, joihin esihenkilötyössä on pidettävä yhteyttä. Se koettiin tarpeelliseksi mutta kuormittavaksi.

Minna Kyttäsen kotihoidon tiimit tekevät yhteistyötä muun muassa sosiaalitoimen, vammaispalvelujen ja erikoissairaanhoidon kanssa. Hyvinvointialueen aikana tiedonkulku on heikompaa kuin kunta-aikana, Kyttänen sanoo. Se vaikuttaa suoraan kotihoidon arkeen.

Hän antaa esimerkin: Kotiuttaminen sairaalajaksoilta oli aiemmin hallitumpaa. Vaikkapa keskussairaalasta pääsevä potilas siirrettiin ensin terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Nyt ihmiset kotiutuvat suoraan hoitojaksoilta yksiköistä, jotka sijaitsevat eri puolilla Satakuntaa. Lähettävän ja vastaanottavan tahon olisi pidettävä toisensa ajan tasalla.

”Kukaan ei ole välttämättä ajatellut, onko asiakkaalla pitkän poissaolon jälkeen jääkaapissa ruokaa tai onko piha talvella aurattu.”

Suuri yksikkö voi onnistua

Hyvinvointialueet ovat paisuttaneet hoitotyön yksiköitä. 42 prosenttia hoitotyön johtajista kertoi Tehyn kyselyssä keväällä 2025, että heidän yksikkönsä tai osastonsa oli kasvanut edellisen vuoden aikana.

Monelle esihenkilölle suurempi yksikkö tarkoittaa lisää kuormitusta. Petra Marjamaan mukaan tehyläisillä johtajilla on huoli liian suurten yksiköiden rakentamisesta.

”Silloin työhyvinvointi on koetuksella.”

Suuri yksikkö voi silti olla myös onnistuminen. Palveluesihenkilö, sairaanhoitaja Johanna Hyytiäinen vastaa puhelimeen Lahdesta. Hän työskentelee alaikäisten mielenterveys- ja perheneuvolapalveluissa ja lupaa kertoa, mitä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on tehty hyvin.

Hyytiäinen on johtanut kuusi vuotta yksikköä, joka tukee lapsiperheitä lapsen odotusajasta siihen saakka, kun nuori on 17-vuotias. Yksikköä alettiin rakentaa jo paljon ennen hyvinvointialueita, sillä sote-integraatiota valmisteltiin Päijät-Hämeessä etuajassa. 

”Aiemmin kasvatus- ja perheneuvonnassa on ollut päällekkäisyyttä mielenterveystyön kanssa. Nyt perheet saavat jouhevammin tarvitsemaansa apua. Sote-palveluiden välissä oleva jonotus on yksikössä saatu pois”, Hyytiäinen kertoo.

Työryhmä on moniammatillinen. Eniten on sairaanhoitajia, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Työntekijöitä on 68.

Hyytiäisen työhön kuuluu toiminnan johtaminen, henkilöstöhallinto sekä verkosto- ja kehittämistyötä. Päivittäisessä työssä hänellä on tukenaan kolme tiiminvetäjää.

”He ovat arjen työssä ensisijaisia asiantuntijoita, ammattiryhmiensä vastaavia, kullanarvoisia.”

Hyytiäinen on tyytyväinen siihen, miten Päijät-Hämeessä on huomioitu henkilöstö. Esihenkilöt ovat saaneet koulutusta ja työnantaja on lähtenyt edeltä käsin muutokseen.

Hän tietää, että monella muulla alueella on hankalampaa.

Avoimien ovien aikoja

Johanna Hyytiäisen mielestä moniammatillisuus on rikkaus, jota pitäisi hyödyntää sote-alalla paljon nykyistä enemmän. Kaikkien yhteisenä esihenkilönä hänen ensisijainen tehtävänsä on varmistaa, että tiimi tekee asiakkaiden hyväksi yhteistä työtä.

Se on välttämätöntä, sillä viime vuosina asiakasperheiden vaikeudet ovat lisääntyneet. Korona, sota, työttömyys ja taloushuolet tuovat epävarmuutta.

Yhteiskunnan vaatimukset ovat koventuneet, Hyytiäinen sanoo.

”Vanhemmat voivat huonommin, ja se heijastuu pieniinkin lapsiin. Nuorilla on epävarmuus tulevaisuudesta. Some vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja perhesuhteisiin. Vuorovaikutussuhteissa on haasteita, moniongelmaisuus on lisääntynyt.”

Alalle yhteisiä asioita ovat talouspaineet, yt-neuvottelut ja muuttuvat työnkuvat. Samaan aikaan työn tarve lisääntyy. Lähiesihenkilö on ottamassa vastaan tätä kaikkea.

Epävarmuudessa elää yksittäisten ihmisten lailla myös sote-ala. Hyytiäinen tuntee kokonaisuutta, sillä hän toimii puheenjohtajana Tehyläiset johtajat -jaostossa.

”Alalle yhteisiä asioita ovat talouspaineet, yt-neuvottelut ja muuttuvat työnkuvat. Samaan aikaan työn tarve lisääntyy. Lähiesihenkilö on ottamassa vastaan tätä kaikkea.”

Hyytiäinen pyrkii työssään keskittymään yhteen, tärkeimpään, kysymykseen: pystymmekö tarjoamaan asiakasperheillemme parasta mahdollista palvelua?

Alaisia hän huomioi käytännöllisillä tavoilla, kuten varaamalla kalenteriinsa avoimien ovien aikoja, jolloin saa tulla juttelemaan.

Hyytiäisen mielestä työstä tulee konkreettisia onnistumisen kokemuksia joka päivä: Kun perheen tilanne on mennyt eteenpäin ja alaikäisten tilanteisiin saatu apua. Tai kun on saatu hyödynnettyä työntekijöiden asiantuntemusta.

Tehyn Petra Marjamaa muistuttaa, että lähiesihenkilön vastuulla on pitkälti työn ilmapiiri. Se, millainen kulttuuri työpaikalla on.

Ydin on hänestä tämä: henkilökunnan työ pitää järjestää niin, että potilas saa turvallista ja hyvää hoitoa.