Ensihoitajaksi valmistuva Laura pelkää, ettei hänen osaamisensa riitä työelämässä, vaikka hän on saanut ohjaajilta kehuja. Psykoterapeutin mukaan ajatusmalli on tyypillinen huijarisyndroomasta kärsivälle.
Tuntuuko sinusta, ettet ole niin hyvä työssäsi kuin kollegat ja pomosi luulevat? Pelkäätkö, että kohta heille paljastuu, ettet osaakaan tarpeeksi?
Saatat ajatella kuten kolmekymppinen, ammattikorkeakoulusta ensihoitajaksi valmistuva Laura, joka kärsii huijarisyndroomasta. (Lauran nimi on muutettu.)
Laura työskenteli aiemmin kokonaan toisella alalla, mutta neljä vuotta sitten hän päätti alkaa tavoitella oikeaa intohimoammattiaan.
”Olen saanut opinnoista hyvän teoreettisen pohjan. Työharjoittelut ovat kuitenkin osoittaneet, että käytännön työ sisältää paljon soveltamista, jota koulussa ei ole opetettu. Pelkään, ettei osaamiseni riitä varsinaisessa työelämässä”, Laura kertoo.
Huijarisyndrooma on oma, sisäinen kokemus.
Lauran arvosanat ovat olleet korkeita ja harjoittelujaksojen ohjaajilta on tullut poikkeuksetta kiitosta. Vaikka kokeneemmat kollegat ovat lohduttaneet, ettei kukaan voi osata kaikkea heti, Laurasta tuntuu, että hänen pitäisi silti jo tietää ja osata kaikki.
”Huijarisyndrooma on ennen kaikkea oma, sisäinen kokemus siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Siitä kärsivä ajattelee huijaavansa muita kuvittelemaan, että hän on hyvä työssään, vaikkei oikeasti ole. Hän saattaa ihmetellä: miten ihmeessä nuo muut eivät näe, etten oikeasti osaa?” kuvailee psykoterapeutti Tiina Ekman.
Ekman on tavannut työssään useita huijarisyndroomasta kärsiviä asiakkaita ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huijariksi itsensä kokeva ihminen ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä, vaikka suoritus olisi paras mahdollinen.
Pian valmistuva Laura kertoo, että työelämässä häntä jännittää ajatus hoitovastuusta.
”Tunnen painetta siitä, että vastuullani tulee olemaan ihmishenkiä. Se voimistaa huijarisyndroomaani”, Laura pohtii.
Ekman huomauttaa, että paine ja ennakoimattomuus ovat ihmishenkien pelastustyössä keskeisiä elementtejä. Työ on yksinkertaisesti niin merkityksellistä ja tärkeää, että se voi luoda tekijälleen painetta. Silloin pitää hyväksyä ja tiedostaa tuntemusten olemassaolo.
”Jos alkaa vaatia itseltään, ettei saa stressaantua tai hermostua, oma olo voi hypätä hälytystilan puolelle. Se taas kapeuttaa omaa ajattelua ja laskee toimintakykyä. Laura voisi rauhoittaa itseään tositilanteessa esimerkiksi sanomalla itselleen: vaikka paineen alla toimiminen nyt hermostuttaa, minä kyllä opin vielä.”
Ekman vinkkaa hyödyntämään myös kokeneempia kollegoita ja kysymään heiltä, millä keinoin he hallitsevat työstä syntyvää painetta.
Laura myöntää, että hänen on joskus vaikea suhtautua toisten opiskelijoiden rentoon työmoraaliin. Hän kummastelee, miten jotkut pystyvät tyytymään tenteissä ykkösiin. Hän itse sietää itseltään juuri ja juuri kolmosen arvosanan. Läheiset kuvailevatkin häntä ylisuorittajaksi.
Ekman kertoo, että ylisuorittaminen ja perfektionismi ovat usein pysyviä, huijarisyndrooman taustalla vaikuttavia ajatusmalleja. Niistä on sekä hyötyä että haittaa.
”Suoritustaipumus voi auttaa etenemään asioissa. Tietyissä tilanteissa se on hyvä asia. Haasteeksi se muodostuu, jos suorittaminen ulottuu ihan kaikkialle elämässä.”
Ekman antaakin Lauralle ja muille perfektionismiin taipuville tehyläisille tehtäväksi miettiä, mihin omaa taipumusta kannattaa käyttää. Mikä tehtävä ansaitsee huippusuorituksen eli mihin laitetaan kaikki paukut? Entä missä voisi päästää itsensä vähän vähemmällä?
”On selvää, että ihmishenkeä pelastaessa pitää olla täysin läsnä ja antaa kaikkensa. Kannattaa siis miettiä, onko töissä jokin muu hetki, jolloin voi laskea suosiolla rimaa. Tämä kannattaa pitää mielessä myös kotioloissa: jos töissä suoritetaan täysillä, vapaalla pitää olla mahdollisuus palautua.”
Huijarisyndrooma linkittyy myös kykyyn käsitellä kritiikkiä. Laura kertoo, että hänellä on työelämässä kova näyttämisenhalu. Hän haluaa olla joka asiassa hyvä. Mutta kun hän saa kritiikkiä, rakentavaakin, hän ahdistuu.
”Otan kritiikin henkilökohtaisesti ja jään siihen jumiin. Vaikka saisin kymmenen kehua, ne katoavat mielestäni heti, kun kuulen yhdenkin negatiivisen palautteen”, Laura huomauttaa.
Meistä jokainen muistaa herkemmin kritiikin kuin kehut.
Ekman lohduttaa, että se on tyypillistä kaikille muillekin. Meistä jokainen muistaa herkemmin kritiikin kuin kehut.
”Taustalla vaikuttaa meidän ihmisten ja muidenkin lajien alkuperäinen henkiinjäämismekanismi – kaikkeen negatiiviseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota”, Ekman selittää.
”Negatiivinen palaute jää myös herkemmin mieleen, sillä se voi jättää kivuliaan tunnekokemuksen esimerkiksi jännityksen tai nolouden kautta. Tällöin tärkeintä olisi keskittyä ajattelemaan tietoisesti myös niitä hyviä palautteita.”
Tehyläisiä voi altistaa huijarisyndroomalle myös työn abstrakti luonne, Ekman pohtii. Vaikka hoitotyössä on paljon konkreettista tekemistä, työ on hyvin vahvasti tunnetyötä, mikä on omiaan altistamaan huijariajattelulle.
”Kun tehdään työtä, jossa asiakkaiden tunteet ovat mukana, työ voi altistaa uhrautumiselle ja oman itsensä sivuuttamiselle. Vähitellen se voi saada ihmisen epäilemään itseään ja uupumaan. Pahimmillaan huijarisyndrooma voikin aiheuttaa vakavaa ahdistusta ja uupumusta.”
Huijarisyndrooman perusta voi syntyä jo lapsuudessa. Laura uskoo olevansa tästä esimerkki.
”Sain jo lapsena kuulla, että olen reipas, hyvä kaikessa ja ikäistäni vanhemman oloinen. Nyt aikuisena se luo sisäistä painetta: ajattelen, että minun pitää nytkin olla muita edellä.”
Ekmanin mukaan lapsuudessa kuultu ”kaikessa hyvä” -määrittely on huijariajattelulle altistava tekijä.
”Kun lapsen osaamista ja kykyjä arvioidaan ääneen, hänelle luodaan mielikuvia ja identiteettiä siitä, millainen hän oikeasti on. Jos tuo määritelmä ei sitten aikuisena täytykään, syntyy sisäistä ristiriitaa. Silloin aikuinen saattaa ihmetellä, mikä oikein mättää, miksen olekaan hyvä kaikessa?”
Laura haki aikoinaan ensihoitajan opintoihin heti lukion jälkeen pariin otteeseen, mutta silloin opiskelupaikka ei auennut. Hän päätyi noin kymmeneksi vuodeksi kokonaan toiselle alalle ja yleni päällikkötehtäviin.
Nyt Laura myöntää olevansa välillä kateellinen niille tutuille, jotka pääsivät hoitoalan töihin jo lukiosta. Hänestä on hämmentävää sekin, että häntä selkeästi nuoremmat ihmiset ovat hoitotyössä kokeneempia ja toimivat hänen esihenkilöinään.
”Tuntuu, että nuorempi polvi on mennyt minusta ohi.”
Vertailu toisiin on meille kaikille haitallista.
Ekman huomauttaa, että huijariajattelijat vertaavat itseään herkästi muihin. Heille vertailu on kauhistuttavaa, sillä he olettavat aina olevansa toista huonompia.
”Lauralle voisi olla hedelmällistä pohtia, mitä hänelle tarkoittaa, että joku menee hänestä ohi. Mistä se kertoo? Ajatteleeko hän olevansa siksi huono, vai kertooko se vain kahdesta erilaisesta elämästä?” Ekman kysyy.
”Vertailu on meille kaikille haitallista, se on varma tapa saada itselleen huono olo. Vertailu on toki myös automaattista, mutta siihen havahtuessaan kannattaa pysähtyä ja pyrkiä irrottamaan siitä itsensä tietoisesti. Vertailu ei yksinkertaisesti kannata.”
Harjoittelijana Laurasta on tuntunut helpolta kysyä neuvoa, kun hän ei tiedä jotakin. Mutta pian pitäisi pärjätä omillaan.
”Tuleva työnhaku tuntuu pelottavalta ja vaativalta. En haluaisi myöntää ääneen, etten osaakaan kaikkea.”
Ekman muistuttaa, että työnhakeminen voi olla huijariajattelijalle hankalaa. Työhaastattelussa kun ei voi mennä sanomaan, että minulla on huijarisyndrooma ja alkaa avata sen syitä. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua omien läheisten, ystävien tai vaikka entisten työkavereiden kanssa.
”Puhuminen lievittää huijariajatuksia, koska toinen ihminen tuo ajatuksiin yleensä realismia. Taitosi aidosti tunteva ihminen voi kertoa, millaisia asioita osaat erityisen hyvin. Työnhaussa kannattaa keskittyä korostamaan näitä puolia.”
Kun uusi työ sitten alkaa, uuden esihenkilön kanssa voi tehdä työtaitojen arviointi- ja oppimissuunnitelman. Työnantajan kanssa voi sopia ääneen, mitä taitoja lähtee seuraavaksi harjoittelemaan.
Esihenkilöltä kannattaa pyytää myös mahdollisimman konkreettista palautetta.
”Yleinen, abstrakti hymistely ei auta huijariajattelijaa. Me ihmiset olemme palautetta antaessamme herkästi ylimalkaisia, koska yritämme olla kivoja. Pyydä pomoa kertomaan selkeästi, mitä teit hyvin ja mistä hän erityisesti tykkäsi”, Ekman kannustaa.
Mitä mieltä Laura on vinkeistä, joita psykoterapeutti Tiina Ekman on hänelle antanut?
Erityisen paljon Laura pitää siitä neuvosta, että pienemmissä työasioissa voi laskea rimaa. Myös konkreettisen palautteen pyytämisen omista hyvistä puolista on tapa, jonka hän aikoo ottaa käyttöön.
”Palaute on turhan usein sitä, että sinulla menee hyvin, mutta kehitä vielä näitä puolia itsessäsi. Silloin sitä keskittyy pelkkiin kehityskohtiin”, Laura pohtii.
Laura myöntää työnhaun edelleen kauhistuttavan. Hän on jopa pohtinut, jäisikö hän koronakriisin varjolla vielä kypsyttelemään tilannetta – vai hyppäisikö sittenkin syvään päätyyn.
”Nämä neuvot antavat minulle rohkeutta pyytää työhön kunnon perehdytystä, vaikka olenkin jo tehnyt töitä yhden kesän. Tulevaisuudessa aion uskaltautua avaamaan suuni ja pyytämään apua.”
Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – miksi en usko itseeni, vaikka olen oikeasti hyvä. Minerva 2017.
1. Ole avoin. Jaa rohkeasti huijariajatuksiasi luotettaville ihmisille. Kollega tai ystävä voi tarjota ymmärrystä ja vertaistukea.
2. Opettele vastaanottamaan myönteistä palautetta. Vaikka sisäinen kriitikkosi tuomitsee saamasi kehut, se ei ole välttämättä oikeassa. Muistuta itseäsi siitä, että kärsit huijariajatuksista ja pyri tietoisesti kuulemaan myös hyvä palaute.
3. Hyväksy keskeneräisyytesi. Keskeneräisyys kuuluu ihmisyyteen. Lohduta itseäsi toteamalla esimerkiksi näin: ei mikään ihme, että tunnen itseni keskeneräiseksi, koska haluan aina oppia lisää.
4. Kohtaa ahdistuksesi. Kun huomaat itsessäsi ahdistavia tuntemuksia, myönnä ne itsellesi: nyt minulla on paha olo, nyt tuntuu hankalalta. Ahdistus on epämiellyttävää, mutta sinänsä vaaratonta.
5. Puhu tarvittaessa ammattilaiselle. Psykologi voi tuoda tilanteeseesi uutta näkökulmaa ja auttaa lievittämään huijariajatusten synnyttämiä ahdistusoireita.
