Tänäkin kesänä osastoille, palveluyksiköihin, vastaanotoille, asumispalveluihin ja moniin muihin työyhteisöihin saapuvat kesätyöntekijät varmistavat, että toiminta jatkuu sujuvasti vakihenkilöstön kesälomista huolimatta. Joukossa myös heitä, jotka vasta opettelevat tehtäviään parhaansa mukaan. Tämä kirjoitukseni on tsempiksi heille ja muistutukseksi meille jo pidempään työssämme toimineille.
Kesäsijaisten ansioista vuorot täyttyvät, puheluihin vastataan, lääkkeet jaetaan, asiakkaat kohdataan, potilaat hoidetaan ja työyhteisö pysyy toiminnassa myös lomakaudella. On uusia nimiä ja järjestelmiä, uusia käytäntöjä ja uusia tiloja – ja samaan aikaan vastassa oikeita ihmisiä, joiden tarpeet ovat todellisia, usein kiireellisiäkin. Ei ole ihme, jos ensimmäiset viikot tuntuvat epävarmoilta, jopa pelottavilta.
Epävarmuus ei tee huonoksi työntekijäksi - päinvastoin. Epävarma opiskelija tai uusi sijainen, joka kysyy, tarkistaa ja pyytää ohjausta, toimii vastuullisesti. Ammattilaisuutta ei ole se, että pitäisi osata kaikki heti. Ammattilaisuutta on tunnistaa oman osaamisensa rajat ja hakea tukea silloin, kun sitä tarvitsee.
Kokeneimmilla työntekijöillä on näissä tilanteissa myös suuri vastuu. Sijainen ei tarvitse täydellisiä olosuhteita ympärilleen, mutta hän tarvitsee turvallisen työyhteisön, jossa saa kysyä ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. Hän tarvitsee apua ja tukea, vaikka kiire painaisi päälle. Hän tarvitsee katseen, tervehdyksen, nimen muistamisen ja kokemuksen siitä, että kuuluu joukkoon. Jokainen ammattilainen on aloittanut osaamattomana ja oppinut vähitellen.
Omaa uraansa aloitteleville yksi kärsimätön huokaus voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Yksi rohkaiseva lause taas voi kantaa koko kesän – joskus koko uran.
Kesäsijaiset eivät ole vain hetkellinen apu. He ovat tulevia kollegoja. Moni tämän päivän opiskelija on muutaman vuoden päästä se ammattilainen, jonka kanssa jaamme yövuoroja, ratkomme vaikeita tilanteita ja rakennamme työyhteisön kulttuuria. Tapa, jolla kohtaamme heidät nyt, vaikuttaa siihen, millaisena he näkevät alan.
Parhaimmillaan kesästä tulee oppimisen lisäksi kokemus siitä, että tähän upeaan ammattiyhteisöön kannattaa kuulua. Että täällä ihmiset auttavat toisiaan, myöntävät omat rajansa ja muistavat, miltä alku tuntui. Että virheitä ei vähätellä, mutta niistä opitaan yhdessä.
Olen onnellinen jokaisen työyhteisön puolesta, joka kesäsijaisia joukkoonsa saa. Jokaiselle kesäsijaiselle toivon työyhteisöä, jossa saa olla keskeneräinen, jossa kysymyksiin vastataan kunnioittavasti ja jossa oma panos nähdään arvokkaana. Sillä sitä se on: arvokas. Kesäsijaiset - teidän työnne ansiosta asiakkaat ja potilaat tulevat hoidetuiksi, työyhteisöt selviävät kesästä ja moni vakituinen työntekijä saa mahdollisuuden palautua. Sillä sitä tarvitaan – palautumista ja lepoa pitkän talven jälkeen.
Te ette ole vain ”kesän apukäsiä”. Te olette tämän kesän mahdollistajia – ja huomisen kollegoita. Kiitos, että olette osa tämän upean ja arvokkaan alan tulevaisuutta.
