5 syytä, miksi hoitajat pakenevat hoitoalalta

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet alanvaihtajat, jotka ovat lähteneet pois hoitoalalta. Jopa vasta muutaman vuoden hoitajina työskennelleet ovat valmiita nostamaan kytkintä. Silloin ei ole kyse hoitoalan vetovoimaisuuden parantamisesta, vaan työnantajien pitovoimasta.

Tehyn teettämän tutkimuksen mukaan 85 prosenttia erikoissairaanhoidossa työskentelevistä hoitajista on miettinyt sote-alalta lähtöä. Heidät pitäisi alalla muun muassa ammattikoulutetun hoitajan työn vaativuutta vastaava palkkaus, kohtuullinen työmäärä ja hoitotyön järkevä resursointi. Siis aivan perusasiat. Seuraavana on viisi asiaa, joiden vuoksi hoitajat lähtevät mielestäni pois hoitotyöstä.

 

1. Matala palkka ei motivoi jatkamaan

Hoitajien työ on vastuullista, rankkaa ja vaatii paineen- ja stressinsietokykyä. Samalla potilasmäärät, tulosvaatimukset, erilaiset hoitoalan tehtävät ja tehtäväsiirrot hoitajille ovat huomattavasti lisääntyneet. Hoitoala vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja lisääntyvää teknistä osaamista korvaamattoman inhimillisen hoitotyön rinnalla.

Edellä mainitut asiat eivät näy riittävällä tavalla peruspalkassa, palkanlisissä tai hoitajan ostovoimassa. Huono palkka laskee sekä hoitoalan vetovoimaa että työnantajien pitovoimaa. Jos saman tai paremman palkan saa muualta vähemmällä vastuulla, valinta on selvä. Siksi meillä ei ole varaa olla korottamatta hoitoalan palkkoja.
Hyvä kokonaispalkka on yksi keskeisistä kilpailuvalteista myös maailmanlaajuisessa hoitajapulassa. Kansainvälisissä vertailuissa muun muassa suomalaisten sairaanhoitajien palkkataso on elinkustannukset huomioituna Pohjoismaiden alhaisin.

 

2. Hoitotyötä tehdään johtamisvajeessa

Älykkäästi ja reilusti johdetulla hoitotyöllä on muutakin arvoa kuin hyvä työviihtyvyys. Se parantaa muun muassa potilasturvallisuutta, edistää uusien hoitokäytäntöjen käyttöönottamista ja lyhentää potilaiden hoitojaksoja. Hoitohenkilökunta vaihtuu harvemmin ja voi paremmin työpaikassa, jossa esimiestyö toimii. 

Hoitotyön esimiesten vähentäminen tai heidän hallinnollisten tehtäviensä ja henkilöstömäärän laajentaminen on ollut viime vuosina silmiinpistävää. Esimiehet voivat joutua esimerkiksi paikkaamaan hoitajapulassa työntekijöilleen kuuluvia työvuoroja. Kaikki häviävät työyhteisössä, jossa hoitotyön esimies ei ehdi kuormitukseltaan olla hoitohenkilöstön käytettävissä. Syntyy kallis johtamisvaje, jossa esimiestason ratkaisujen tekeminen siirtyy pakosta hoitajien lisätyöksi.

 

3. Pula hoitoalalle koulutetuista työkavereista

Osaavasta ja koulutetusta hoitohenkilökunnasta on jo monin paikoin pulaa, eikä yhdenkään hoitajan poissaoloon olisi varaa. Tilanne esimerkiksi vanhustenhuollossa muodostui niin kriittiseksi, että henkilöstömitoituksen turvaaminen oli pakko kirjata kiireellä lakiin. Vanhustenhuolto ei ole suinkaan ainoa hoitoalan työpaikka, jossa on eletty haamuhoitajien, sijaispuutosten ja sijaisten rekrytointikieltojen näännyttämää arkea.

Julkisuudessa on puhuttu paljon lisäkäsistä, joita hoitoalalla tarvitaan. Se kuvastaa ajattelumallia, jossa kenestä tahansa ihmisestä on apua hoitotyössä. Se ei pidä paikkaansa. Riittävä henkilöstömitoitus ja ammatillinen osaaminen ovat välttämättömiä asioita hoitotyössä. Ne vähentävät muun muassa kuolleisuutta ja poikkeamia hoidossa.

On selvää, etteivät mitkään muut ammattiryhmät voi korvata ammattikoulutettujen hoitajien osaamista. Sen sijaan hoitajat tulisi vapauttaa avustavista tehtävistä tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. On järjetöntä haaskata työnantajan rahaa ja keskeyttää jatkuvasti ammattikoulutettujen hoitajien työ lattioiden luuttuamisen, kokkaamisen, roskahuollon ja hyllyttämisen vuoksi. Se ei kuitenkaan voi johtaa tilanteeseen, jossa ammattikoulutettu hoitaja joutuu oman työnsä lisäksi valvomaan tai johtamaan avustavia tehtäviä tekevien työtä.

 

4. Jatkuva aliresursointi ja eettinen kuormitus näännyttävät

Koulutettujen hoitajien työ on rekisteröityä, lait ovat varsin tiukat, on eettistä velvoitetta, ilmoittamisvelvollisuuksia, vaitiolovelvollisuutta ja vaade pitää huolta potilas- ja työturvallisuudesta. On tiukasti määritelty, millainen hoitotyö on kelvollista, muuten hoitaja voi istua syytetyn penkillä oikeudessa. Kun työtahti ja tehostamistoimet on mitoitettu yli inhimillisen sietorajan, järkevä ihminen äänestää jaloillaan. Kenenkään ei tarvitse elää jatkuvassa pakkotahtisessa työssä hoitovirheiden, työkuorman alle nääntymisen ja asiakasväkivallan pelossa.

Hoitotyöstä pois lähteneet ammattilaiset puhuvat järjestäen eettisestä kuormituksesta. Siitä, ettei ihmisiä voinut hoitaa niin hyvin kuin olisi kyennyt ja mikä olisi ollut eettisesti oikein. Onkin helpompaa yliviivata budjetista hoitotyön kuluja, kun sanoa se epätoivoisesti apua tarvitsevalle katsoen häntä suoraan silmiin. Myös työkyvystä huolehtiminen ja työstä toipuminen on erityisesti kiireisessä kolmivuorotyössä haastavaa. 

Ei ole mitään viitteitä siitä, etteikö hoitotyön kuormitus vielä lisääntyisi, vaikka hoitotyöstä on otettu ajat sitten löysät pois. Hoitajat ovat eläneet vuosikymmeniä kestäneellä säästökuurilla. Nyt hoitajia yritetään hyssytellä puheilla esimerkiksi robotiikasta. Sen toimiva soveltaminen hoitotyön arkeen on aikaa, rahaa ja johtamisosaamista vaativa projekti. Tarvitaan vielä rutkasti hoitajien lisäkouluttamista ja totuttelua robottiin hoitotyötä avustavana laitteena.

 

5. Koulutus ja urapolut on saatava kuntoon

Hoitajapula juontaa juurensa myös hoitoalan perusopintojen houkuttelevuuteen. Jos palkkaus ja työolot eivät ole kunnossa, hakijoita hoitoalan koulutuksiin ei ole. Tämä näkyy esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa, jonka hakijamäärät ovat suorastaan romahtaneet.

Maailman parhaisiin lukeutuva suomalainen terveydenhuolto on perustunut korkealuokkaiseen koulutusosaamiseen. Nyt koulutusleikkaukset ovat iskeneet hoitotyön opetukseen. Säästökuurit ovat karsineet lähiopetuksen ja ohjauksen minimiin. Vastuu kliinisen hoitotyön opettamisesta on siirtynyt yhä enemmän työssään kuormittuneille hoitajille. On syytä kantaa huolta myös opiskelijoiden jaksamisesta ja oppimistuloksista.

Kunnianhimoisilta hoitajilta puuttuvat myös järkevät ja taloudellisesti motivoivat urapolut. Työntekijä on hoitoalan urallaan varsin nopeasti huipulla lisä- ja täydennyskoulutuksistaan huolimatta. Esimerkiksi kolmivuorotyöstä esimiestehtäviin siirtyminen vaatii johtamiskoulutuksen, muttei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa.

 

Valtiolla ja kunnilla näyttää siis olevan varaa kouluttaa kymmenillä tuhansilla euroilla hoitaja tai hoitotyön esimies, joka voi olla töissä hoitoalalla muutaman vuoden. Mutta laadukkaaseen hoitotyön koulutukseen, kuoppapalkan korotukseen, hoitoalan työolojen kuntoon laittamiseen ja työn rajaamiseen hoitajille kuuluviin tehtäviin meillä ei ole varaa. Miten paljon hoitotyötä voi vielä halpuuttaa? Sitä monen hoitoalan ammattilaisen ja kansalaisen on vaikea ymmärtää.

Lue myös: Psykologinen turvallisuus hoitajan työpaikalla

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.