”Tämä ala tuntuu yhä oikealta”

Toisen opiskeluvuoden syksy on nyt ohi yhtä tenttiä ja muutamaa kirjoitustehtävää lukuun ottamatta. Olen saanut monipuolisia oppimiskokemuksia, sillä kuluneena syksynä olin yhteensä 14 viikkoa työharjoittelussa kolmessa eri sairaalassa. Täytyy sanoa, että työharjoitteluputki vei myös mehuja, niin antoisa kuin se olikin.

Seuraava työharjoittelu alkaa reilun kahden kuukauden kuluttua, ja on vihdoin sitä, mitä kohti tässä ollaan oltu menossa jo puolitoista vuotta. Ensin teen perustason ensihoidon harjoittelun, jonka jälkeen seuraa hoitotason ensihoidon työharjoittelu tulevana syksynä. 

Huolimatta rankkuudestaan tämä syksy on ollut ihan huippu. Nautin ihan täysillä työharjoittelusta osastolla enkä voi kuin ihmetellä, miten paljon uutta tietoa ja osaamista olen omaksunut. Ensimmäisessä sairaalassa sain hyvää oppia sisätaudeista ja pääsin esimerkiksi ensimmäistä kertaa laittamaan vainajan valmiiksi omaisten kohtaamista ja viimeistä matkaa varten. Se tuntui yhdeltä merkittävistä etapeista matkallani ensihoitajaksi.

Seuraavat viisi viikkoa olin infektio-osastolla, ja harkkatehtävän kirjoitin ruusun hoidosta. Olin jotenkin etukäteen ajatellut, että infektio-osasto on viimeinen paikka, jossa haluan koskaan olla työharkassa saati töissä, mutta se osoittautuikin mielenkiintoiseksi. Voisin kuvitella tekeväni siellä keikkaa, kunhan vain kaikki syksyn opintopisteet ovat mustaa valkoisella. 

Viimeisin työharjoittelupaikkani oli Meilahden sairaalassa verisuonikirurgisella osastolla uudentyyppisessä oppimisyksikössä. Kun oma kuuden viikon harkkani siellä alkoi, meitä oli työharjoittelussa yli 20 opiskelijaa. Kauhuissani mietin ensin, kuinka paljon itse pääsee tekemään, mutta pelkoni oli turha. Vain muutamana ensimmäisenä päivänä ja sellaisena päivänä kun oma potilas kotiutui, tekemistä ei ollut niin paljon kuin olisin toivonut.

Työskentelimme kolmessa vuorossa, ja koska osa oli aina myös vapaalla, useimmiten jokainen työharkkalainen sai oman potilaan. Monet potilaat olivat myös hoitoisuudeltaan vaativia ja sänkyyn hoidettavia, joten usein sai avuksi pyytää opiskelijakollegan. 

Verisuonikirurgisella osastolla pääsin tekemään haasteellisiakin haavanhoitoja. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä heräämössä ja sain aistia ison sairaalan tunnelmaa. Lääkkeistä opin todella paljon, sillä joka vuoron alussa oman potilaan lääkkeitä hakiessa sai ohjaajalle kertoa, mihin tarkoitukseen lääkkeet otetaan mitä lääkkeitä missäkin kupissa oli.  

Yksi parhaista asioista oppimisyksikössä oli se, että meitä ohjaavat lähi- ja sairaanhoitajat olivat todella motivoituneita opettamaan ja ohjaamaan opiskelijoita. Saimme tehdä paljon itse, mutta silti apua oli aina saatavilla. Oppimisyksikön hoitohenkilökunta oli varta vasten palkattu ohjaamaan opiskelijoita, ja sen kyllä huomasi. Kukaan ei ollut hommassaan vasten tahtoaan, mikä ikävä kyllä normiosastolla toisinaan paistaa jonkun ohjaajaksi nakitetun naamasta. 

Aivan ihanaa oli myös se, että joka päivä sai jutella opiskelijakollegojen kanssa. Suurin osa kanssani samaan aikaan aloittaneista oli työharkassa neljä viikkoa, jonka jälkeen me muutamat vielä pariksi viikoksi jääneet saimme uudet opiskelijakaverit tilalle. Opiskelijoita oli ainakin neljästä eri koulusta ja vaikka suurin osa oli sairaanhoitajaopiskelijoita, joukossa oli myös itseni lisäksi muutama ensihoitajaopiskelija. Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi aivan mielettömän upea yhteishenki, jota yhä muistelen lämmöllä. Kyllä se vain niin on, että toista opiskelijaa ymmärtää täysin vain toinen samassa tilanteessa oleva opiskelija. Siinä eivät haittaa edes ikäero tai muuten erilaiset taustat.  

Nyt kun syksy on ihan juuri taputeltu ja joulu on ovella, olen tosi kiitollinen siitä, että opinnot sujuvat. On paljon helpompaa olla toisen vuoden opiskelija kuin ensimmäisen vuoden opiskelija. Tässä vaiheessa minulla on jo varmuus siitä, että kyllä minäkin opin, kunhan pääsen treenaamaan. Ja mikä parasta, alan valinta tuntuu itselleni yhä oikealta. Nyt alan vihdoin jo uskoa, että minusta tulee ensihoitaja. 

Ihanaa joulun aikaa!