Aina samat vai jatkuvasti vaihtuvat hoitajat?

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Usein ajatellaan tuttujen hoitajien olevan potilaan hoidon kannalta vain ja ainoastaan hyvä asia. Hoitajien suurta vaihtuvuutta pidetään helposti hoitotyön laadun ja työpaikan kannalta huonona merkkinä. Onko näin?

Yhtäkkiä ajateltuna tuttu hoitaja on monelle potilaalle tärkeä asia. Ihminen, jollei ei tarvitse selittää kaikkea omasta tilanteesta juurta jaksaen. Hoitaja, joka huomaa ja reagoi nopeasti pieniinkin muutoksiin potilaansa voinnissa. Mikä voisi olla sen parempaa?

Tutusta hoitajasta voi muodostua potilaalle myös painajainen, jos hoitajan kanssa ei jostain syystä synkkaa. Asiasta on leikki kaukana, jos esimerkiksi hoitotoimenpiteistä tai -rutiineista syntyy valtataistelu. Pahin tilanne on, jos potilas ei voi tai kykene sanomaan, mikä hoitajassa mättää, eikä vaihtoehtoja omahoitajalle oikein ole. Silloin vaihtuvat hoitajat voivat olla kuin raikas tuulahdus omaan hoitoon.

Toisaalta, jatkuvasti vaihtuvista hoitajista napistaan paljon. Sanotaan, etteivät niin sanotut keikka- tai projektihoitajat tunne potilaitaan tai voi sitoutua hoitotyöhönsä kunnolla. Jatkuva tutustuminen uusiin ihmisiin rasittaa hoidettavia. Vaihtuvista hoitajista voi kuitenkin olla myös hyötyä. He kun eivät tee hoitotyötä, kuten se on aina ennenkin tehty. He voivat huomata ja osata tärkeitä asioita, jotka rutiinilla hoitotöitä tehtäessä voivat jäädä joskus huomaamatta tai tekemättä.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava yksi asia. Jokin mättää pahasti, jos työpaikassa hoitajat vaihtuvat harva se viikko. Hoitajapulassa kun hoitajat voivat äänestää heti työkengillään, jolleivat työolosuhteet ja työnantaja miellytä. Siksi työnantajan kannattaa tarkkaan miettiä, miksi hoitaja suosittelisi työpaikkaa kollegalleen sieltä kerran lähdettyään.

Tietenkin tiuhaan vaihtuvista hoitajista voi muodostua myös eräänlainen ongelma. Pyöröovityöpaikalla ei asu hoitotyön hiljainen tieto ja ajan kanssa tuleva viisaus oman työpaikan hoitotyön käytännöistä. Itse asiassa käytäntöjä ei ehdi edes muodostua, eivätkä hoitajat ehdi saada riittävää perehdytystä. Hoitotyön esimiehen vaihtuessa tiuhaan tulee helposti kysyttyä, kuka työpaikalla oikeasti määrää. Silloin eletään kuin jatkuvalla sotatantereella, jossa esimiehiä ja työkavereita häviää edestä ja takaa, vaikka uusia apujoukkoja lähetetään tilalle.

Parasta taitaa siis olla tasapainoinen tilanne. On hienoa, jos työpaikalta löytyy luottotyöntekijöitä, jotka ovat työskennelleet pitkään tyytyväisinä samalla työnantajalla. Tarvitaan myös vaihtuvuutta, jotta saadaan uusia ajatuksia ja ulkopuolisia silmäpareja kehittämään hoitotyön arkea sujuvammaksi. Usein uusi hoitaja osaa kysyä epäkohdista ja hoitokäytännöistä, joihin työyksikössä on voitu jo turtua. Ja vaikka kuinka haluttaisiin rekrytoida töihin vain kokeneita ja pysyviä hoitajia, niin hoitajapulassa vaihtuvatkin hoitajat ovat parempi, kun ei hoitajia lainkaan.

Ihannetilannetta tuskin monessakaan paikassa saavutetaan. Mutta aina samojen tai aina vieraiden hoitajien työpaikassa kannattaa laittaa mietintämyssy tiukasti useamman työntekijän ja esimiehen päähän. Miettiä porukalla, miten jompaankumpaan äärilaitaan on ajauduttu. Vaatii rohkeutta viheltää peli poikki ja pohtia, kannattaako tilanteelle hoitajien, hoidettavien ja heidän läheistensä näkökulmasta tehdä jotain vai ei.

Lue myös: Ajatuksia hoitotyöstä, jota moni ei ikinä tekisi

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.