Kuva: Pexels

Esperi Care-kohu hoivabisneksen Villissä lännessä

Mitä tässä maassa oikein tapahtuu? Valvira keskeytti Esperi Caren Hoivakoti Ulrikan toiminnan. Syyt ovat riittämätön hoitajien määrä, puutteellinen perushoito- ja hoiva, lääkevirheet, lähiesimiestyön epäselvyydet, ja lista jatkuu. Valvira on myös vahvistanut, että yhden ihmisen epäillään kuolleen viime syksynä hoivakodissa hoitovirheen seurauksena. Kuulostaa valitettavasti tutulta.

Tehy kartoitti jäsenkyselyllä Esperi-konsernin työoloja vuosi sitten. Tulosten mukaan samankaltaiset rikkomukset olivat arkipäivää jo silloin. Muun muassa puolet vastanneista ilmoitti asiakasturvallisuuden vaarantuneen viimeisen puolen vuoden aikana. Esperin toimitusjohtaja kiisti ongelmat napakasti. Hän vakuutti yrityksen noudattavan Valviran toimilupia ja kuntien kanssa tehtyjä sopimuksia.

Tällä kerralla tapahtui täyskäännös. Helsingin Sanomien mukaan Esperin toimitusjohtaja arveli, ettei henkilöstön hiljaisia viestejä ole kuultu ja vannoi asioiden muuttuvan. Suunnanmuutos näyttää tosin tapahtuneen vasta, kun Valvira löi lapun hoivakodin luukulle. Kaupungin oli otettava asiakasturvallisuuden takaamiseksi hoivakoti vastuulleen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

On valitettavasti todettava Esperi-kohun olevan vain jäävuorenhuippu. Olen aiemmin kirjoittanut muun muassa kotihoidon resurssipulan vuoksi kuolleista vanhuksista. Kuinka lujaa hoitajan tulisi sitten vanhusten puolesta päättäjille, hallinnon esimiehille ja miljonäärisijoittajille huutaa, jotta meno karmeiden työolojen keskellä muuttuisi?

Järkyttävää on, että hoivabisneksen Villissä lännessä huijaus voi alkaa jo vanhustenpalveluiden kilpailutuksesta. Tarjousvaiheessa hoidon laatukriteereitä lasketaan tarkoituksella alemmas johtuen hintakilpailusta. Kikkailusta kiinni jäätäessä sijoitusyhtiöt syyttävät ruokottomasta hoidosta halpoja hintoja vaativia kuntia. Kunnat taas valittavat, etteivät yhtiöt noudata sopimuksia ja hoitajat huutavat työmäärän alle lyyhistyessään tuskasta. Näiden kiistojen ajan haamuhoitajat jatkavat kummitteluaan hoivakodin käytävillä niittäen vanhuksia uhrikseen.

Ei ole tavatonta, että tiettyjen työpaikkojen sisällä hyssytellään väärinkäytöksiä tai kielletään uhkaavaan sävyyn hoitajia puhumasta talon ulkopuolelle. Samalla valvovilla viranomaisilla on jo kädet täynnä tutkittavaa. Ammattiliitot neuvottelevat sen minkä ehtivät johdon kanssa ja tukevat työntekijöitä oikeustaisteluissa.

Hoivabisneksen Villissä lännessä valvonta on käytännössä monin paikoin vitsi. Usean rohkean hoitajan työsuhde on päättynyt, kun he ovat nostaneet vanhusten tai hoitajien huonon kohtelun julkiseen keskusteluun. Miten olisi, jos säädettäisiin uusi valvonta-asetus? Tämän sote-uudistuksen mukaan hoitajien olisi raportoitava työolonsa sähköisesti – työnantajansa ohi – aluehallintovirastoon, kunnalle, ammattiliittoon ja Valviralle.

Parin kuukauden välein hoitajat ilmoittaisivat toteutuneet työvuorot ja puutteet työntekijämäärässä eteenpäin. Myös hoidon laadun poikkeamat kuuluisivat seurantalistalle. Tiedot olisivat nimettömiä, työpaikkakohtaisia ja julkisia, jotta myös media saisi heti tilastot mahdollisista väärinkäytöksistä.

Edellä mainittu on periaatteessa monen anonyymin hoitajan työssä jo maan tapa, joten lisätyötä se ei juuri aiheuttaisi. Uutta olisi, että joka ikisestä havaitusta poikkeamasta ja vajaamiehitystyövuorosta työnantaja määrättäisiin maksamaan välittömästi tuntuva likaisen työn lisä suoraan työntekijälle ja korvaus hoidettavalle huomattavan sakkorangaistuksen uhalla. Eihän kukaan voi olettaa hoitajan tekevän ilmaiseksi poissaolevien työt tai vanhusasiakkaan maksavan tyhjästä. Eihän?

Tässä asiassa on otettava kovat keinot käyttöön, koska tiettyjen päättäjien, toimitusjohtajien ja sijoittajien epäeettistä toimintaa rajoittaa lähinnä tulonmenetys ja huono julkisuus. Heiltä on täysin hukassa ymmärrys, ettei hoivabisneksessä tuoteta halpoja tuotteita, jotka voidaan laatuvirheen sattuessa vetää markkinoilta.

Hoivakoti on usein huonosti tuottava bisnes, koska sen tulee tuottaa arvokasta vanhuutta inhimillisissä oloissa ainutlaatuisille ihmisille, jotka ovat ansainneet parhaan mahdollisen hoidon. Siihen ainakin tuntemani kollegat ovat sitoutuneet. Sen sijaan he eivät suostu tekemään tärkeää työtään edellä kuvatuissa epäinhimillisissä ja epäeettisissä olosuhteissa.

Lue myös: hoitotyössä on oltava rohkea ihminen.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän ahdistunut lähihoitaja kuva

Pitkäaikaiset vastuulliset vakituiset hoitotyöntekijät kärsivät eniten. Jatkuva työntekijä vajaus sapettaa. Joka ikinen viikonloppu joku työntekijä on sairas ja työntekijöiden vastuulla on soittaa sijainen, eikä ketään saada töihin, koska kukaan ei halua tulla sillä työtä on niin paljon kotihoidossa. Liian monet kerrat käynnit täytyy jakaa, eikä laadukas hoitotyö toteudu. Käyntiaikaa on pakko supistaa, eikä todelliselle kohtaamiselle jää aikaa. Lähihoitaja on monelle vanhukselle ainoa ihminen, jonka he näkevät päivän aikana. Kannamme käsissämme ihmistä, jolla on tunteet, ajatus, mieli ja keho. Vanhus ei ole nukke, jota ruokitaan, hoidetaan ja siistitään. Vanhus on ajatteleva inhimillinen ihminen ja hän tarvitsee ihmistä rinnalleen, jolla on kuulevat korvat, hellät kädet, rakastava välittävä sydän. Turvallisuuden tunne on muistisairaalle vanhukselle erityisen tärkeää ja meidän hoitajien velvollisuus on ylläpitää sitä! Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi etenkään yritysten omistajat, koska heillä on vain "dollarit" silmissään. Kun kerromme esimiehelle miten väsyneitä olemme jatkuvaan lenkkien jakamiseen ja työntekijä vajaukseen saamme vastaukseksi: "Hyvin olette tähän asti pärjännyt ja hienosti olette hommat hoitaneet!" Saamme kehuja kun huudamme apua! Kehut piristävät, mutta eivät ne tuo lisää työntekijöitä, hyvät teot unohdetaan, mutta hoitovirhe muistetaan 100 vuotta. Yksikin hoitovirhe on liikaa ja kun niitä tapahtuu monta alkaa pelkäämään jo itseään kiireen ja paineen keskellä: "Entäs jos minäkin..." Jos vain tietäisitte, ette ihmettelisi miksi minä rukoilen joka päivä ennen töihin menoa. Kiire on kova ja se on todellinen!
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Viestisi on todella tärkeä ja se tulisi jokaisen työstäsi päättävän aidosti kuunnellen ja herkällä korvalla kuulla.

Käyttäjän Erja Moore kuva

Hyvä kirjoitus, kiitos! Muistuttelen Tehy-lehdessä kolme vuotta sitten julkaistusta artikkelista Näin työetiikka rapautui - sen voisi vaikka julkaista uudelleen. Siihen on haastateltu Valvirasta geriatri Riitta Aejmelaeusta, jonka mukaan Ison-Britannian skandaalin kaltaista tilannetta ei Suomessa (todennäköisesti) voisi tapahtua ja asia tulisi julki nopeammin. Toki Staffordshiren sairaalan tilanne oli kuvausten mukaan todella huono, mutta samoja piirteitä raportista löytyy kuin Suomestakin: oli tehty useita kanteluja ja hoidon laadusta oli kirjoitettu lehdissä. Tilannetta kritisoineet joutuivat syntipukeiksi, jotkut saivat potkut. Osaavaa henkilökuntaa korvattiin halvemmalla. Laitoin jutun silloin "muistiin", koskapa merkkejä huonosta hoidosta oli näkyvillä jo silloin. Kannattaa lukea tämä artikkeli ja tutustua myös 1800-sivuisen selvitysraportin 125-sivuiseen tiivistelmään, löytyy netistä otsikolla Report of the Mid Staffordshire NHS Foundation Trust Public Inquiry. Tässä linkki Tehy-lehden artikkeliin: https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/nain-tyoetiikka-rapautui
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Mielenkiintoista. Täytyy tutustua artikkeliin. Kiitos.

Käyttäjän Erkki Santamala kuva

Silmiä hivelevää sanankäyttöä, t: entinen journalisti :)
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Voi, kiitos.

Mainos
Mainos