Elokuun lopussa jatkuivat ensihoitajaopinnot. Miltä on tuntunut palata taas koulunpenkille pitkän "loman" jälkeen? No ainakin ihanalta, kamalalta, turhauttavalta, onnistumisen iloa antavalta. Muutaman kerran on tuntunut, ettei mistään tule mitään. Niillä hetkillä on tehnyt mieli poistaa kaikki koulukaverit ja opettajat Instagramistani, laittaa koulun ovi kiinni, eikä koskaan enää tulla takaisin, heh.
Kunnes taas seuraavana hetkenä olen kokenut osaavani jo vaikka mitä, ja aiempi ahdistus on huvittanut itseänikin. Opiskeluun kuuluvat kaikki tunteet, ja vaikka niiden tunteminen on välillä kaukana kivasta ja helposta, epämukavuutta on turha vältellä. Helpoimmalla pääsee itse, kun antaa tulla myös sellaisten tunteiden, joista ei itse niin välitä.
Ensimmäiset viisi viikkoa opintoja ovat menneet niin nopeasti, että on vaikea uskoa, että olemme jo lokakuun alussa. Nyt on enää reilu kuukausi traumatenttiin, hoitotason tenttiin ja käytännön näyttökokeisiin! Syyslukukausi sisältää meillä vain ensihoitoa. Ensin opiskellaan hoitotason teoriaa ja sitten odottaa kuuden viikon työharjoittelu pelastuslaitoksella. Tuntuu siltä, että nyt ollaan vain ja ainoastaan itse asiassa.
