Kynttilöiden lempeä loiste ja joulukalenterin avautuvat luukut vievät meidät lähemmäksi joulua ja vuoden päätepistettä. Toivon, että juhlakausi tarjoaa tohinan keskellä myös pysähtymishetkiä. Itselleni vuoden loppuminen tuo muistutuksen siitä, mikä meitä kannattelee.
Olin hiljattain mukana Tehyn suurimman ammattiosaston eli HUS-yhtymän ammattiosasto 169:n syyskokouksessa. Kaksi salia oli täpötäynnä sote-ammattilaisia. Tunnelma oli jännittynyt puheenjohtajavaalin äärellä. Mukana oli kolme ehdokasta, joista jokainen oli sitoutunut ja valmis kantamaan vastuuta. Demokratia toimi, ja kokemus vei tällä kertaa voiton. Onnea Reija Sjöholm jäsenten luottamuksesta! Ja kuten sanoit: kovenevat ajat ovat edessä, mutta periksi ei anneta. Se jäi mieleeni ja tuntui hyvältä.
Samalla viikolla kuuntelin myös puheenvuoroja, joiden sisältö ei ollut niin ylentävää. Miehet uupuvat työelämässä naisia enemmän, päätyvät eläkkeelle nuorempina ja kuolevat keskimäärin aiemmin, usein elintapasairauksien seurauksena. Eturauhassyöpä on ohittanut rintasyövän diagnoosien määrässä.
Kelan tilastojen mukaan kuntoutusterapiasta 80 prosenttia käyttävät naiset. Onko se merkki siitä, että miehet eivät hae apua vai siitä, etteivät naiset yksinkertaisesti voi olla huolehtimatta itsestään?
