Anna lahjaksi aikaa

Ihmiset pyytävät ja antavat toisilleen aikaa kuin se olisi ilmaa. Meitä kiinnostaa usein vain se, mihin aikaa pyydetään. Ei aika itsessään. Sanotaan, että aika on rahaa. Se kertoo paljon meistä ja arvoistamme.

Näen yhä enemmän matkapuhelimen tuijottelua lasten seurassa. Vanhuksille sanottavan, ettei ole aikaa tulla vierailulle. Kavereille tekstiteltävän, ettei laatuaikaa itselle tai puolisolle koskaan ole. Mihinkään ei riitä aikaa. Silloin ei voi olla miettimättä, ovatko nämä voivottelijat valmiita joustamaan mistään.

Aika ei hurahda ohi, kun siihen keskittyy. Mieti vaikka malttamatonta lasta jouluaattona. Joulupukki ei ota millään tullakseen, kun häntä oikein odottaa. Toisaalta mukavan tekemisen parissa lapsen ja aikuisen aika kuluu kuin siivillä. Silti siitä jää iloinen ja voimaantunut olo, mitä voi muistella jälkikäteen. Meidän tulisi siis oppia pysähtymään ja hämmästelemään asioita kuten lapsi, jolle monet arkiset asiat ovat elämässä uusia.

Tiedätkö kuka kaipaa eniten lähelleen läsnä olevaa ihmistä? Sellaista, joka keskittyy aistit avoinna, kuuntelee ja puhuu kiertelemättä. On rehellisesti sitä, mitä on. Vastaus on yksinäinen, vakavasti sairastunut tai kuoleva ihminen.  Järjestämme itsellemme ja läheisille usein aikaa, kun elämää koettelee kriisi, onnettomuus tai kuolema. Miksi vasta silloin aika on vain järjestelykysymys?

Aika vilahtaa myös kuolevien ihmisten tärkeimmissä toiveissa. Kuolinvuoteella sanotaan usein katuvasti, että olisi pitänyt olla enemmän aikaa läheisille ja tehdä vähemmän töitä. Monelle koko elämä on ollut mieletöntä kiirettä töissä ja vapaa-ajalla. Ja yhtäkkiä, elämä on päätepisteessä.

Viimeisissä hetkissä ei rahalle, tavaroille tai statukselle lasketa arvoa. Jokaisella on lopulta jäljellä vain yksi toive. Se, että saisi lisäaikaa tuntea tärkeät ihmiset ympärillään vielä kerran.

Elämä on pian kadonnut, jos sitä pyrkii kellosta mittaamalla suorittamaan. Mutta aika ei kiidä ohi, kun sitä käyttää mahdollisimman paljon mielekkääseen tekemiseen. Se vaatii elämän muokkaamista sellaiseen malliin, että osaa olla pienistäkin asioista kiitollinen ja onnellinen. Aika on siitä ihmeellistä, ettei se lisäänny aina kiirehtimällä. Kiireessä keskittymiskyky herpaantuu ja stressi vie helposti mennessään.

Suomalaisessa sananlaskussa sanotaan, että kyllä aikaa on, mutta ikä loppuu. Opi siis pysähtymään arjessa. Tuumaile töissä sitä enemmän, mitä kiireemmältä työpäivä tuntuu. Tee sitten tärkeimmät työt ensin. Mieti, mikä elämässä on turha aikasyöppö ja raivaa se pois arjestasi. Järjestä aikataulusi niin, että sinulle jää aikaa ihmettelyyn ja käytä aikasi siihen, mikä tuntuu parhaimmalta.

Anna siis itsellesi ja läheisillesi lahjaksi tavaran sijasta aikaa, oleskelua ja kokemuksia. Kysy mitä heille oikeasti kuuluu, ja ole itseäsi kohtaan lempeä ja armollinen. On tärkeää osata sanoa itselleen sanat: minä olen tarpeeksi. Siinä on kylliksi opeteltavaa yhden ihmiselämän ajaksi.

Lue myös: Jaksaa, ei jaksa, jaksaa.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.